7/10/2015

Turun brunssit - Ravintola Sointu ja Aula Cafe

Keittiön tervehdys

Ravintola Sointu  


Viime viikonloppuna olimme ukkoseni kanssa reissussa Turussa. Varsinaisestihan kyseessä oli työmatka, mutta kun kuulin, että suuntana on Turku, kiljaisin samantien, että tämä vaimo lähtee mukaan! Suurin syy tähän oli Turun lempiravintolani ravintola Soinnun mainostama lauantaibrunssi. Kyseinen ravintola on tullut tutuksi ensimmäisen kerran muutaman vuoden takaa, kun olimme siellä soittamassa. Silloin paikka oli vielä suhteellisen uusi, mutta  ravintola vakuutti allekirjoittaneen heti mukavilla omistajillaan ja suorastaan erinomaisella ruoallaan (taisimme syödä taivaallista porkkana-inkiväärikeittoa). Silloin keittiömestari James Kinghorn kertoi heidän tavoittelevan pääsyä Turun ravintoloiden viiden kärkeen, ja tällä hetkellä se taitaa siellä sijaitakin.





Kaikki mitä tähänsä asti olen syönyt Soinnussa on ollut täydellistä, joten odotukset brunssilta olivat kovat. Kuten arvata saattaa, kaikki tarjolla olevat tuotteet oli valmistettu itse marmeladia lukuunottamatta (oli kuulemma tullut aamulla kiire). Brunssi koostuu alkupalapöydästä ja valinnaisista pääruoasta ja jälkiruoasta. Alkupalapöytä oli tarkoin valikoitu,  mutta sisälsi kaiken tarpeellisen, joten mistään mättöbrunssista ei ole kyse - ja hyvä niin!  Buffetpöydässä oli tarjolla hyvää vaaleaa leipää ja leivänpäällisiä, ihania croisantteja, pieniä munkkipalleroita, erilaisia juustoja, hedelmäsalaattia, myslisekoitusta, ceasar-salaattia, vihreää salaattia ja coleslawta. Pääruoaksi valitsimme Eggs Benedictin ja jälkiruoaksi amerikkalaiset pannukakut. Pääruoka oli maultaan hyvä, mutta ehkä hieman liian suolainen. Ainut pettymys oli amerikkalaiset pannukakut, ja syy siihen on selvä: Lautasella oli vain puolikas pannukakku. Jo ajatus puolikkaasta pannarista nostaa verenpainetta, ja ukon kanssa naurettiinkin, että pienemmästä, mutta kokonaisesta olisi tullut parempi mieli. Mutta plussaa kuitenkin ruoan nätistä esillepanosta.


Eggs Benedict


Amerikkalainen pannukakku ja mascarpone

Kaiken kaikkiaan, ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi (jos ei pannaria lasketa). Maut olivat selkeitä, eikä tarjontaa ollut liikaa. Kuitenkin Soinnun ruokien erittäin korkean yleisen tason huomioon ottaen brunssi ei ollut ihan täydellinen suoritus, mutta varsin kelvollinen. Tunnelma ravintolassa on kohdallaan, ja Sointu säilyttää paikkansa Turun lempiravintolanamme. Toisin sanoen, jos Turun suunnalla pistäydyt, niin paina mieleesi Ravintola Sointu.

 

Aula Cafe 

http://aulacafe.fi/

 
Sunnuntaina kohtasimme ongelman, koska Turussa on ilmeisen liikaa hyviä ruokapaikkoja. Aluksi suunnittelimme menevämme lounaalle Tintåån, mutta lopulta kuitenkin päädyimme brunssille Aboa Vetuksen yhteydessä sijaitsevaan Aula Cafeseen. Muutamien blogitekstien perusteella olin ymmärtänyt, että Aulan brunssi on hyvä haastaja Turun ehkä legendaarisimmalle brunssille Blankolle. Olimme paikalla hieman kahdentoista jälkeen, eikä tungos ollut vielä kova, joten pääsimme nauttimaan ulkoilmasta sisäpihan puolella. En ollut juuri kuvaustuulella kyseisellä hetkellä, joten napsin kuvat vain ruokalautasista. Käytännössä kyseessä oli buffetpöytä, jossa oli tarjolla erilaisia salaattiainesosia aina erilaisista marinoiduista kasviksista kanaan, juustoihin, ja noodelisalaattiin. Tarjolla oli myös silliä ja uusia perunoita, jota etenkin mieheni fiilisteli. Erityisen hyviä olivat marinoidut kirsikkatomaatit ja oliivit. Tarjolla oli myös mallasleipää.


Jälkkäripöydästä puolestaan löytyi suklaakakkua, joka oli oikeasti ihan hyvää! Suklaakakut ovat yleensä kuivia ja mauttomia, mutta tällä kertaa se yllätti positiivisesti. Tarjolla oli myös melonisalaattia ja suklaamoussea. Jälkiruokien ehdottomasti paras osa oli kuitenkin täydellinen amerikkalainen omenapiirakka! Koostumus oli täydellinen, ja omenaa oli täytteessä käytetty reilusti. Melkein jo omenapiirakan takia voisin mennä brunssille uudestaan. Jostain kumman syystä kahvikuppien saamisen kanssa oli ongelmaa. Tuntui, että kahvikupit olivat aina lopussa, ja pari ensimmäistä kupposta joimmekin kertakäyttömukeista, koska odotteluista huolimatta ei kahvikuppeja näkynyt mailla halmeilla.


Kokonaisuudessaan Aula Cafen brunssi oli ihan hyvä, mutta ehkä vielä jotain jäin kaipaamaan kahvikupin lisäksi. Ehkä salaateissa ja lisukkeissa olisi voinut olla hieman enemmän makua, sillä tuntui, että mausteiden käyttöä ei oltu tehty runsaalla kädellä. Plussaa kuitenkin yleisestä tunnelmasta, ja hyvästä taustamusiikista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Menikö homma pipariksi? Kävikö hyvä munkki? Vai ottaako pannuun?
Kerro se meille!