Rukiiset pikkupizzat

Kun kuulin, että ystäväni saa kaksoset, olin luonnollisesti intoa täynnä. Ensinnäkin tuplavoitto jo sinänsä on mahtava asia, ja kaiken lisäksi tiedossa olisi vauvajuhlat - eli hyvä syy leipoa! Aluksi minulla oli hyvinkin mahtipontisia ajatuksia siitä, mitä kaikkea leipoisin: kuppikakkuja, keksejä, täytekakkua, suolaisia muffinsseja ja ja ja...Noh, elämän realiteetit iskivät lopulta, ja totesin että en kerkeä leipomaan koko viikkoa ennen juhlia, ja että valitettavasti kuuden ihmisen syömiskyky on rajallinen, vaikkakin yksi söisi kolmen edestä.

Lopulta päädyin tekemään täytekakun lisäksi rukiisia pikkupizzoja. Pohjasta tuli mielestäni erinomaisen makuinen ja myös todella helposti kaulittava. Ruisjauhot antavat pohjaan enemmän makua kuin pelkät vehnäjauhot, ja yhdistelmä toimii hyvin kasvisten kanssa. Toki täytteitä voi jokainen vaihdella haluamallaan tavalla, itse olen vaan täysin ihastunut säilöttyyn artisokkaan pitsassa! Myös aurinkokuivatut tomaatit kuuluvat ikisuosikkeihini. Lihaisampaa vaihtoehtoa haluavat voivat kokeilla toista suosikkiani kana, pesto, pinjansiemen, rucola yhdistelmää, joka on myös toimii joka kerta

Jos tomaattikastiketta ei jaksa tehdä itse, voit toki tyytyä perusketsuppiin. Mutta oikeasti, tomaattikastike syntyy kuin itsestään ja nostaa pitsojen maun aivan uudelle tasolle. Kastikkeessa käytin jotain perustomaattisoosia, ja allekirjoittaneen mielestä Mutti-soosit eivät ole täysin välttämättömiä hyvän tomaattikastikkeen aikaan saamiseksi. Jos kuitenkin käytät pitsojen päällä pelkkää ketsuppia, suosittelen lisäämään ketsuppiin sweet chili-kastiketta asennetta antamaan.

Pizzapohjat (n.12 kpl)

1 ps kuivahiivaa (11g)
3 dl lämmintä vettä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
6 rkl oliiviöljyä
3 dl ruisjauhoja
2 1/2 dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivahiiva, suola ja sokeri reilusti kädenlämpöiseen veteen, ja anna oleentua noin 5 minuuttia. Lisää oliiviöljy ja jauhot parissa erässä, kunnes taikinasta muotoutuu kiinteä taikinapallo. Vaivaa viitisen minuuttia hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi.

Tomaattisoosi

1 prk tomaattimurskaa
1 pieni sipuli
oliiviöljyä
1 tl omenaviinietikkaa
suolaa
sokeria
mustapippuria
pieni nippu tuoretta basilikaa
(pari tippaa chipotle tabascoa)

Silppua sipuli. Kuullota sipulia oliiviöljyssä pari minuuttia. Lisää tomaattimurska ja keitä hiljalleen kasaan 5-10 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa mausteet.

Täytteeksi

aurinkokuivattua tomaattia
latva-artisokkaa
paprikaa
mozzarellaa
juustoraastetta

Jaa pizzataikina ensin kahtia. Vaivaa ilmakuplat pois, ja jaa puolitettu taikina kuuteen osaan. Pyörittele taikinapalat palloiksi, ja kaulitse ohuiksi ympyröiksi. Laita pitsapohjille n. 1rkl tomaattikastiketta ja loput täytteet. Paista 250 asteessa 8-10 minuuttia.

- Suvi

Leivonnaisten klassikot: sitruuna-unikonsiemenkakku

Kuivakakku. On siinäkin nimi näille meheville myös kahvi- tai leikkokakuiksi kutsutuille leivonnaisille. Olen kyllä syönyt myös niitä kakkuja, joita tämä etuliite parhaiten kuvaa mutta herkullisimmillaan kyseinen kakku on mehevää ja maukasta. Klassikko on aina klassikko ja kuivakakku on kyllä paikkansa siinä kastissa ansainnut.

Aina välillä kaipaan yksinkertaisia makuja ja herkkua, jota voi viipaleen vaikka joka päivä syödä ilman huonoa omaatuntoa. Pidän aivan erityisen paljon suklaata tai kinuskia sisältävistä kaikkeapaljonmullenytheti-leivonnaisista, mutta sitruuna-unikonsiemenkakun  puhtaat maut ovat vaihteeksi ihania. Yksinkertaista on myös valmistustapa, eikä kuivakakkua kovin helposti saa pilalle. Tosin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota vuoan jauhottamiseen ja siihen ettei paista kakkua liian kauan. 

Sitruuna-unikonsiemenkakku

150g voita

2dl sokeria

3 kananmunaa

4,5dl jauhoja

2tl leivinjauhetta

2tl unikonsiemeniä

2dl piimää

1 ison sitruunan raastettu kuori ja mehu

Kuorrutus

3dl tomusokeria

2rkl vettä/sitruunamehua

Laita uuni lämpeämään 175 asteiseksi. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen ja sitruunankuori sekä mehu. Mittaa kuivat aineet ja sekoita yhteen, lisää taikinaan vuorotellen kuivia aineita ja piimää. Voitele ja jauhota leikkokakkuvuoka. Paista kakkua noin 45-55 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos siihen ei jää taikinaa, kakku on kypsä. Jäähdytä hetken aikaa ennen kumoamista. 

* Vinkki: saat kakun pohjasta tasaisemman kun painat lusikalla uran taikinan keskelle ennen paistoa. 

Tee kuorrutus sekoittamalla tomusokeri ja vesi/sitruunamehu yhteen tasaiseksi. Veden määrä saattaa vaihdella, joten lisää sitä vähän kerrallaan. Kuorruta jäähtynyt kakku ja koristele pinta unikonsiemenillä.

- Henna

Mehevä mustikka-piimäpannari

Vaikka olenkin erittäin läheisissä väleissä lähes kaikkien lettusten kanssa, ainoan poikkeuksen tekee suomalainen peruspannari. Kukaan ei meinaa koskaan uskoa, kun sanon vilpittömästi, etten osaa tehdä pannaria. Sisus jää aina raa`aksi ja kuori palaa, ja kaikkea mahdollista siltä väliltä - kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan! Amerikkalaisissa pannukakuissa olen kuitenkin mestari, ja päätin tällä kertaa toteuttaa pannarin helposti uunissa. Rakastan valurautapannuja yli kaiken, niillä saa mukavan rapsakan paistopinnan, ne kestävät uunin ja ovat vielä kaiken lisäksi kivan näköisiä. Taikinaan käytin tällä kertaa jääkaapista löytynyttä piimää. Piimän ja mustikan liitto on ihanan samettinen, ja varmasti myös vatsaystävällinen. Toisin sanoen, tässä reseptissä ollaan asioiden ytimessä, kysehän on varsinaisesta superfoodista! Tämä pannari sopii myös laiskemman kotikokin aamupalarepertuaariin, aineet vain sekaisin ja koko komeus puoleksi tunniksi uuniin, väliin vähän aamulehden lukua, ja täydellinen aamupala on valmis. Tai iltapala. Tai välipala. No, miksei vaikka lounaskin..

(Miehen isovanhemmilta muuten tuli tästä kommentti, että muistapas pistää resepti talteen kun on niin hyvää. Kyseinen kommentti vakuuttakoon lukijat onnistuneesta kokeilusta!)

Mustikka-piimäpannari (reilusti neljälle)

2 1/2 dl piimää
2 1/2 dl jauhoja
1 tl soodaa
3 munaa
3 rkl sokeria
ripaus suolaa
vaniljasokeria/vaniljaesanssia
2 rkl voita
n. 1/2 dl mustikoita

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita taikinan ainekset keskenään voita ja mustikoita lukuunottamatta.  Laita voi uunin kestävään paistinpannuun tai keskikokoiseen uunivuokaan, ja nosta uuniin kunnes voi sulaa. Kaada taikina voisulan päälle, ripottele päälle mustikat ja paista n. 25 minuuttia tai kunnes pannarin pinta on kauniin ruskea.

Syö sellaisenaan, tai tarjoa hyvän vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

- Suvi

Komeimmat kuppilat: Cafe & shop Valkoinen puu

Komeimmat kuppilat sarjassamme annamme vinkkejä hyvistä kahviloista, joihin olemme törmänneet vuosien varrella. Ensimmäisenä sarjan aloittaa Hennan kotikaupungista, Kauhajoelta löytyvä Valkoinen puu. Valkoinen puu on Kauhajoen keskustassa sijaitseva kahvila, jonka yhteydessä on sympaattinen keramiikka- ja lahjatavarapuoti. Yrityksen motto on "helli arkeasi" ja sitä tämä kahvila todella tekeekin. Ihanien leivonnaisten lisäksi myös todella viihtyisä ympäristö tekevät paikasta erityisen.

Yrittäjäpariskunta Kirsi ja Mark Heidt muuttivat New Yorkista Kauhajoelle (mahtoi olla kulttuurishokki!) 2007 ja perustivat kahvilan muutama vuosi myöhemmin. He suunnittelevat ja tekevät itse keramiikkaa, josta tunnetuimpia ovat suloiset pitsikuvioiset astiat. Erikseen täytyy kyllä mainita myös erikoiset artisokka-kynttilät, joita Suvi on hypistellyt kerran jos toisenkin. (P.S. Voisit jo ostaa sellaisen tai useamman, eikö?!?!)

Ihanat artisokkakynttilät sopivat vaikka illallispöydän koristeeksi.

Amerikan tuliaisina Heidtit ovat tuoneet reseptejä, joten kahvilasta saa autenttisia amerikkalaisia kakkuja. Lisäksi tarjolla on pariskunnan itsensä kehittelemiä leivonnaisia, joista henkilökohtainen suosikkimme on allaolevassa kuvassa näkyvä herukka-kinuskikakku. Herukat ja kinuski ovat mausteisen kakkupohjan kanssa suorastaan nerokas yhdistelmä! Perinteinen amerikkalainen suklaasilkkipiirakka on myös aivan mahtavaa. Hennan ystävä oli aiemmin töissä Valkoisessa puussa ja voimme kertoa, että olisimme olleet valmiita tekemään melkein mitä tahansa saadaksemme tuon reseptin! Henna on jo monen monta kertaa yrittänyt leipoa silkkipiirakkaa, mutta jokainen kerta on ollut parhaimmillaankin vain kalpea varjo esikuvastaan. Ehkä seuraava askeleemme on ottaa yhteyttä Glorian ruoka & viini lehteen ja pyytää heitä paljastamaan juttusarjassaan kyseinen resepti. Erityismaininnan ansaitsevat myös täydelliset jääkahvit, tällä kertaa kokeilussa oli sekä "cookies'n cream" ja "mint chocolate". Etenkin näillä helteillä juomat sekä virvoittavat että auttavat pahimpiin kofeiinivajareihin.

Joka kerta harmittaa, ettei kaikkea voi tilata kerralla.

Täydellinen Punaherukka-Kinuskikakku ja French Silk Pie

Jääkahvi viilentää hellepäivinä.

Valkoisessa puussa on raikas valikoima suolaisia herkkuja, jotka käyvät esimerkiksi kevyestä lounaasta. Tarjolla on mm. salaattiannoksia, panineja, suolaisia piirakoita ja wrappeja. Paninit saavat erityismaininnan itse tehdystä pestosta, joka on todella hyvää. Valkoisen puun panini voittaa huoltoasemien vastaavan tuotteen 6-0! Allaolevassa kuvassa näkyy Hennan suosikki kana-caesarwrap, joka tarjoillaan amerikkalaiseen tyyliin nachojen kanssa. 

Kana-ceasarwrap.

Suuremman yleisön tietoisuuteen Valkoinen puu nousi osallistuessaan viime vuonna Suomen paras leipomo- kilpailuun, mutta ei harmiksemme hyvästä palautteesta huolimatta voittanut. Hans Välimäki kehui kahvilan bravuurin salaisen puutarhan suklaakakun maasta taivaisiin ja kuvaili sitä sanoilla "röyhkeän suklainen". Suosittelemme ehdottomasti maistamaan, todelliset suklaan ystävät eivät tule pettymään. 

Lapsille ja lapsenmielisille riittää pihalla ihmeteltävää...

Kesäisin kahvista pääsee nauttimaan viihtyisälle pihalle. Erikoisuutena on Alpo Koivumäen erilaisista jätteistä taidokkaasti tekemät viidakoneläimet. Varo, ettet tule syödyksi... 

Kaiken kaikkiaan Valkoista puuta ei voi muuta kuin kehua. Kaiki tuotteet ovat huolellisesti valmistettuja, kahvila on sisustettu erittäin viihtyisäksi, ja persoonallisesta tavarapuodista löytyy kivoja tuliaisia itselle tai ystävälle. Suvia jäi artisokkakynttiläiden lisäksi vaivaamaan karttakuosinen puinen pannunalunen. On  hienoa että joku uskaltaa yrittää myös täällä maaseudulla, ja vielä hyvin lopputuloksin!

Mustikka-juustokakkumuffinit

Mielestäni ensimmäiset syksyn merkit alkavat olla ilmassa silloin, kun aletaan puhumaan mustikanpoiminnasta. Vaikka mustikanpoimintakausi on nyt parhaimmillaan (vai onko se nyt missään tänä vuonna oikeasti parhaimmillaan..) on silti vielä poikkeuksellisesti kesä kuumimmillaan! Parina päivänä olen ollut havaitsevinani pienen syksyisen vireen tuulessa, mutta eilen ensimmäistä kertaa tänä kesänä kunnolla rannalla makoillessani totesin, että hui hai syksy, se on kesä vielä! Itse en ole vielä kerinnyt mustikkametsään katsomaan, josko niitä marjoja löytyisi. Salaisesti ehkä haaveilen että isä tai innokas appiukko löytäisivät jostain hyviä apajia, ja että jotenkin ihmeellisesti pakastin voisi täyttyä kuin itsestään mustikoista.. Saas nähdä miten käy! Tänään illemmalla on aikomus suunnata miehen isovanhempien luo katsomaan, että löytyisikö vadelmia pakastimeen asti, katsotaan mitenkähän inspiroidun sen jälkeen.

Mustikka on kuitenkin ehdottomasti lempimarjani, ja niitä ei kyllä koskaan ole liikaa! Useimmiten sujautan mustikoita amerikkalaisiin pannareihin aamutuimaan, tai piirakkaan, tai juustokakkuun.. Kuten arvata saattaa, mustikkahimoni nousi taas uusiin sfääreihin kun ymmärsin, että marjat ovat keskivertoa hankalammin saatavilla tänä vuonna, joten eihän se auttanut kun leipoa jotain vanhoista marjoista (kiitos vanhempien loputtomien pakastinvarastojen...) Mustikkamuffinit kuuluvat ikisuosikkeihini samoin kuin erilaiset juustokakut ja niinpä päätin yhdistää nämä kaksi -  erinomaisin tuloksin! Maku on ihanan perinteinen, mutta juustokakkutäyte tuo mukavan pienen twistin tähän perinteiseen herkkuun. Kaikkein parasta tässäkin ohjeessa on, että tämä on uskomattoman helppo - taaskaan ei sähkövatkainta tarvita. Jos juustokakku ei jostain syystä innosta, niin toki voit tehdä nämä ihan perinteisinäkin versioina. Mutta oikeasti, suosittelen kokeilemaan!

Mustikka-juustokakkumuffinit

Muffinitaikina

4 dl jauhoja
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl kardemummaa
100 g sulatettua margariinia
2 munaa
2 1/2 dl maitoa
2 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä toisessa kulhossa munat, maito ja sulatettu margariini ja sekoita hyvin jauhoseokseen. Lisää lopuksi mustikat nopeasti sekoittaen.

Juustokakkutaikina

200 g tuorejuustoa
1 muna
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunamehua

Sekoita juustokakun ainekset keskenään hyvin sekaisin kulhossa.

Voitele 12-koloinen muffinssi pelti huolellisesti. Voit myös käyttää paperisia muffinssivuokia, mutta silloin kannattaa laittaa ainakin kaksi vuokaa päällekkäin, jotta muffinssit eivät levahda uunissa. Jaa muffinssi taikina tasaisesti 12 vuokaan. Vedä lusikalla muffinssitaikinaa kasaan niin, että vuoan pohjaa on näkyvissä. Laita jokaiseen koloon n. 1 rkl tuorejuustotaikinaa. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia.

- Suvi

Taivaallinen Rocky Road- jäätelö ilman jäätelökonetta

Jo pidemmän aikaa ollaan Hennan kanssa haaveiltu jäätelön tekemisestä. Hennalta löytyy jätskikone, mutta kuulemma tähän astiset reseptit eivät ole olleet nappikokemuksia, koska ohjeisiin on tullut kananmunaa ja sen maku on ollut liian hallitseva. Viime aikoina netti on pursunnut erilaisia itsetehtyjä jäätelöohjeita. Tähän kyseiseen perusjäätelömassa reseptiin olen törmännyt useammasta lähteestä aina Linda Lomelinosta Liemessä blogin Jennin kirjoituksiin. Hieman skeptisinä päätimme Hennan kanssa kokeilla reseptiä, koska se kuulosti liian helpolta ollakseen totta. Mutta totta vie, lopputuloshan maistui jäätelöltä! Itse en kuitenkaan alkaisi mitään perusjäätelöä tekemään itse, koska aineksille tulee jonkun verran hintaa, mutta jos haluaa erikoisjäätelöä niin sitten ehdottomasti. Kesän 2014 uutusjäätelö vertailussa yksi parhaista jäätelöistä oli Ingmannin Rocky Road jäätelö, minkä ainoaksi miinukseksi ( niinkuin liian usein kauppajäätelöillä on tapana) jäi täytteiden vähyys. Niinpä päätimme yksissä tuumin korjata tämän huutavan vääryyden ja tehdä oman versiomme Rocky Road jäätelöstä. Parasta tässä onkin se, että täytteitä saa laittaa juuri niin överisti kuin itse haluaa.

Taivaallinen Rocky Road- jäätelö

Perusjäätelömassa

5dl vispikermaa
1 tölkki kondensoitua maitoa

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon maitotiiviste. 

Täytteet

suolapähkinöitä tai pekaanipähkinöitä
mini-vaahtokarkkeja
rouhittua suklaata
kinuskia

Vuoraa esimerkiksi iso leipävuoka leivinpaperilla. Laita pohjalle ensin täytteitä (jos haluat tarjoilla jäätelökakkuna, näin jäätelöön saadaan hieno pinta). Sitten vuorotellen jäätelömassaa ja täytteitä. Laita jäätelö jähmettymään pakastimeen useammaksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Mustikka-mansikkapiirakka ohje vuosien takaa

Kadehdin usein reseptejä joihin liittyy joku elämää suurempi tarina. Joku koskettava kertomus esimerkiksi isoäidistä, joka viimeisenä toiveenaan pyysi jotain tiettyä leivonnaista, tai vaikkapa kertomus äidistä, joka ei osannut leipoa mitään muuta kuin kyseisen reseptin leivonnaista. Itsestäni tuntuu, että tälläisiä reseptejä ei kovinkaan paljoa löydy, mutta tämä resepti on poikkeuksellisesti sellainen! Tämä piirakka on jo lapsuudesta asti ollut kestosuosikkini. Äidillä oli tapana valmistaa tätä usein, ja päällysteenä oli useimmiten mansikkaa ja mustikkaa ja joskus jopa vadelmaa. Parhaita hetkiä olivat ne, kun tulin ala-asteella koulusta kotiin, ja äiti oli leiponut tätä piirakkaa välipalalle.  Nimesinkin tämän piirakan silloin naminami-piirakaksi. Ohjeen alkuperäinen nimi on Tertun piirakka, mutta nyt päätin nimittää tätä perinteisesti mustikka-mansikkapiirakaksi täytteidensä mukaiseksi. 

Mielestäni ajatus siitä, että erilaiset leivonnaiset ovat nimetty jonkun etunimen mukaan on sinänsä todella mahtava! Useimmiten niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä varsinaisen reseptin keksijän kanssa, vaan ne enemmänkin muistuttavat siitä ihmisestä, joka reseptin on eteenpäin antanut. Äitini on saanut tämän reseptin isäni jo edesmenneen ystävän vaimolta, joten siitä alkuperäinen nimi. Olisipa hienoa, jos joku joskus nimeäisi jonkun leivonnaisen allekirjoittaneen nimellä... Täytynee alkaa jakelemaan reseptejä perinteiseen malliin paperille kirjattuna useammin!

Amerikassa tämmöiset pellille tehtävät piirakkapalaset tunnetaan usein "bar" eli patukka nimellä, joten ameriikan kielelle käännettynä kyseessä voisi olla vaikka strawberry blueberry bars. Usein leivontablogeissa näkyykin englanninkielisiä nimiä, joka minusta henkilökohtaisesti tuntuu hieman vieraalta. Jos suomenkielinen nimi löytyy, niin aina ehdottomasti suosin sitä. Juustokakku on juustokakku eikä cheesecake ja niin edelleen. On silti pakko myöntää, että aika usein suomalaiset sanat näyttävät hieman typerälle kirjoitettuna. Tätäkin postausta väsätessä alkoi huvittamaan miten tyhmältä sana piirakka näyttää kirjoitettuna...Ahh, rakas suomenkieli, miten sinua vihaan ja rakastan!

Mustikka-mansikkapiirakka (pellillinen)

250 g voita
8 dl vehnäjauhoja
TAI
4 dl vehnäjauhoja ja
4 dl täysjyväjauhoja
4 dl sokeria
2 tl soodaa
2 dl piimää
1 kananmuna

Kuivat aineet nypitään ryynimäiseksi kulhossa. Ota vajaa pari desiä taikinasta erilleen. Lisää isoon määrään taikinaa 2 dl piimää ja kananmuna. Levitä taikina uunipellille. Ripottele pinnalle mustikoita ja mansikoita reilusti ja ripottele lopuksi loppu taikina marjojen päälle. Paista 225 asteessa vajaa puoli tuntia.