Mehevä mustikkapiirakka

Kesä alkaa mielestäni virallisesti kääntymään syksyyn viimeistään siinä vaiheessa, kum mustikkakausi alkaa. Vaikka itse en ole mustikkametsälle vielä tänä vuonna kerinnyt, ovat onneksi isäni ja appiukkoni saalistaneet tuota metsän mustaa kultaa niin paljon, että siitä on riittänyt meillekin asti. Mieleni teki perinteistä mustikkapiirakkaa, mutta halusin silti kokeilla jotain hieman erilaista, mutta silti tuttua ja turvallista. Yleensä leivon mustikkapiirakkani aina kermaviilitäytteellä, mutta tällä kertaa piirakan juttuna onkin päälle tuleva kaura-murupaistos. Piirakka onnistui niin hyvin, että tein tätä jo parin päivän päästä uuden satsin, joten suosittelen vahvasti kokeilemaan. Jos haluat tehdä piirakkaa pellillisen, tuplaa ainesosat.

Mustikkapiirakka sopii hyvin pakastukseen, ja säilyy myös hyvänä jääkaapissa useita päiviä. Piirakan voit syödä sellaisenaan, tai tarjota vielä hieman lämpimänä vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Mustikkapiirakka

2 munaa
2 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 dl kermaa
1 1/2 dl maitoa
100 g sulatettua voita

Murupäällinen

4-5 dl mustikoita

50 g sulatettua voita
2 1/2 dl kaurahuutaleita
1 dl fariinisokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat ja kosteat aineet erillisissä kulhoissa, ja sekoita vuorotellen taikinaan. Voitele n. 20 x 30 cm kokoinen uunivuoka ja levitä taikina vuokaan. Levitä päälle mustikat. Yhdistä päällysteen aineet keskenään ja ripottele lopuksi piirakan päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Vietnamilaiset kesärullat ja täydellinen maapähkinävoidippi

 

Kuumina päivinä tekee yleensä mieli syödä jotain tuoretta ja raikasta. Siinä missä kiinalaisista ravintoloista saatavat kevätrullat kypsennetään uppopaistamalla, vietnamilaisiin kesärulliin tulevat ainekset ovat kaikki tuoreen rapsakoita, eikä kypsennystä tehdä ollenkaan. Täytteistä on helppo luoda mieleisensä, ja niitä voi vaihdella saatavuuden ja mielitekojen mukaan. Tärkeintä mielestäni ovat kuitenkin mahdollisimman tuoreet ja monipuoliset kasvikset sekä proteiininlähde. Tällä kertaa rulliin päätyi katkarapuja, mutta aivan yhtä hyvin välissä voisi käyttää vaikkapa tofua, kanaa, possunlihaa, lohta ja niin edelleen.

Rullat on helppo valmistella etukäteen valmistelemalla kaikki aineet ja tekemällä dipin valmiiksi. Rullat kannattaa kuitenkin kääriä vasta juuri ennen tarjoilua, sillä ne ovat parhaimmillaan tuoreena. Seuraavana päivänä rullat ovat vielä syötäviä, mutta riisipaperin koostumus muuttuu hieman venyväksi ja epämiellyttäväksi (testattu on siis :) )

Tämän reseptin salaisista salaisin ainesosa on lähes jumalainen maapähkinävoidippi. Dippi on ihanan suolainen, ja meinasin ehkä vahingossa syödä koko dipin ennen virallista ruokailun aloittamista...hupsis. Jo pelkästään kasvisten dippaaminen tuohon maanpäälliseen ihanuuteen on järisyttävä kokemus, saati sitten kokonaisten kesärullien dippaaminen...

 

 

Kesärullat

Riisipaperia

Vermisseli-nuudeleita

Erilaisia kasviksia tikuiksi pilkottuna, kuten
avokado
kurkku
paprika
porkkana
retiisi
salaatinlehti

tuoretta korianteria

Marinoidut katkaravut:

100-200 g katkarapuja
limen mehua
loraus oliiviöljyä
pilkottua korianteria
suolaa
chilihiutaleita

Aloita valmistamalla katkaravut. Sulata katkaravut, jos ne ovat jäisiä. Jos käytät raakoja katkarapuja, kypsennä ne pikaisesti pannulla. Purista katkarapujen päälle n. puolet limen mehusta, lisää loput aineet ja sekoita hyvin. Tarkista maku maistamalla. Nosta katkaravut jääkaappiin marinoitumaan hetkeksi.

Valmista vermisseli-nuudelit kaatamalla kuumaa vettä niiden päälle, ja anna liota noin kolme minuuttia ja valuta nuudelit hyvin.

Tämän jälkeen pilko kasvikset ja valmista dippikastike.

Täydellinen maapähkinävoidippi

1 valkosipulinkynsi murskattuna
4 rkl maapähkinävoita
2 rkl hoisin-kastiketta
2 tl sriracha-kastiketta (tai muuta chilikastiketta)
n. 1 dl vettä

Sekoita dipin ainekset keskenään ja laimenna sopivan paksuiseksi kylmällä vedellä.



Kesärullien kokoaminen:

Kaada laakealle, reunalliselle astialle kuumaa vettä pari senttiä. Kasta riisipaperia vedessä n.30 sekunnin ajan niin, että paperista tulee taipuisa. Vältä yli kastelemista. Aseta kostutettu riisipaperi lautaselle, ja asettele täytteet n. 2 cm päähän reunasta. Katkaravut kannattaa laittaa ensimmäisenä, jotta ne näkyvät kauniisti rullasta. Kun olet koonnut täytteet, nosta riisipaperin alareuna täytteiden päälle. Sen jälkeen käännä reunat kohti keskustaa, ja rullaa rullaksi. Älä vaivu epätoivoon, jos ensimmäiset eivät hurmaa kauneudellaan, harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa!

Laita täyte lähelle reunaa rullaamisen helpottamiseksi

Kirsikka-valkosuklaadonitsit - kesän suloisin herkku

 

  

Kuuluin vuosia siihen joukkoon, jotka elivät siinä harhauskossa, että kirsikanmaku on yhtä kuin teollisesti tuotettu kirsikanmaku. Maailman kamalin tunne oli se, kun epähuomiossa suuhun tuli kirsikanmakuinen karkki, joka täytyi samantien sylkäistä ulos, ja huuhdella suu vedellä. Kaikki kuitenkin muuttui eräänä kauniina kesäisenä päivänä, kun olimme amerikkalaisten kavereidemme kanssa matkalla Suomenlinnaan ja joku porukasta sai päähänsä, että piknikillä voisi olla kaikkien suomalaisten herkkujen lisäksi tuoreita kirsikoita. Päätin rohkaista mieleni, ja kokeilla tuoretta kirsikkaa. Yllätys oli vähintään totaalinen, kun teollisesta kirsikanmausta ei ollut tietoakaan! Täydellinen kirsikka-hulluus valtasi minut viimeistään viime keväänä, kun olimme mieheni kanssa vaihto-opiskelemassa Turkissa. Sunnuntaitorin hinnat olivat aivan käsittämättömiä, ja muistaakseni kilo kirsikoita maksoi kaksi (2) euroa! Tuon puolen vuoden aikana kirsikoita tuli syötyä viikottain, ja pääsinpä onnekseni kerran leipomaankin kirsikkapiirakkaa uunin omistavan ystävän luo.

Tällä kertaa en kuitenkaan jaa kirsikkapiirakan reseptiä, vaan kirsikka-valkosuklaadonitsien ohjeen. Uunissa tehtävät donitsit ovat suurta herkkuani sekä niiden helppouden että ihanan maun vuoksi. Aluksi keittelin kirsikoista siirapin. Halutessasi voit aivan hyvin tehdä siirappia tuplasatsin, sillä siirappia voit käyttää vaikka jäätelön kanssa, tai kesäisten juomien pohjana. Uskallan väittää, että nämä donitsit uppoavat niihinkin, jotka väittävät etteivät kirsikasta liiemmin välitä.

Kirsikka-valkosuklaadonitsit

3 1/2 dl jauhoja

1 tl soodaa

2 munaa

1 dl sokeria

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia

100 g sulatettua valkosuklaata

50 g sulatettua voita

1/2 dl kirsikkasiirappia

2 dl pilkottuja kirsikoita

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sekoita jogurtti, munat, voi, sula suklaa ja kirsikkaasiirappi toisessa kulhossa ja yhdistä kuivien aineiden kanssa. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää lopuksi pilkotut kirsikat. Öljyä donitsivuoat kevyesti. Kaada taikina pursotuspussiin ja pursota taikina koloihin. Pursota taikinaa vain noin puoliväliin vuoasta, etteivät donitsit kohoa liikaa, ja menetä muotoaan! Paista 200 asteessa n. 12 minuuttia.

Kirsikkasiirappi

3 dl vettä
3 dl sokeria
3 dl kirsikoita pilkottuna

  

Keitä kaikkia siirapin aineksia keskilämmöllä n. 15-30 minuuttia, kunnes siirappi alkaa paksuuntumaan. Siirappiin kannattaa valita kaikkein kypsimmän kirsikat, jotta niistä tulee paljon mehua. Painele kirsikoita keittämisen aikana kaiken mehun irrottamiseksi. Anna siirapin jäähtyä.

 

Kirsikkakuorrute

50 g voita
1 dl kirsikkasiirappia
3 dl tomusokeria

Kun donitsit ovat hieman jäähtyneet, valmista kuorrute. Kuumenna voita ja siirappia paistinpannulla, kunnes voi sulaa. Siirrä pois liedeltä, ja sekoita joukkoon tomusokeri. Dippaa donitseja varovasti kuorrutteeseen. Toista käsittely paksumman pinnan aikaansaamiseksi. Koristele lopuksi halutessasi sulalla valkosuklaalla.

Turun brunssit - Ravintola Sointu ja Aula Cafe

Keittiön tervehdys

Ravintola Sointu  

http://www.sointubar.fi/

Viime viikonloppuna olimme ukkoseni kanssa reissussa Turussa. Varsinaisestihan kyseessä oli työmatka, mutta kun kuulin, että suuntana on Turku, kiljaisin samantien, että tämä vaimo lähtee mukaan! Suurin syy tähän oli Turun lempiravintolani ravintola Soinnun mainostama lauantaibrunssi. Kyseinen ravintola on tullut tutuksi ensimmäisen kerran muutaman vuoden takaa, kun olimme siellä soittamassa. Silloin paikka oli vielä suhteellisen uusi, mutta  ravintola vakuutti allekirjoittaneen heti mukavilla omistajillaan ja suorastaan erinomaisella ruoallaan (taisimme syödä taivaallista porkkana-inkiväärikeittoa). Silloin keittiömestari James Kinghorn kertoi heidän tavoittelevan pääsyä Turun ravintoloiden viiden kärkeen, ja tällä hetkellä se taitaa siellä sijaitakin.

Kaikki mitä tähänsä asti olen syönyt Soinnussa on ollut täydellistä, joten odotukset brunssilta olivat kovat. Kuten arvata saattaa, kaikki tarjolla olevat tuotteet oli valmistettu itse marmeladia lukuunottamatta (oli kuulemma tullut aamulla kiire). Brunssi koostuu alkupalapöydästä ja valinnaisista pääruoasta ja jälkiruoasta. Alkupalapöytä oli tarkoin valikoitu,  mutta sisälsi kaiken tarpeellisen, joten mistään mättöbrunssista ei ole kyse - ja hyvä niin!  Buffetpöydässä oli tarjolla hyvää vaaleaa leipää ja leivänpäällisiä, ihania croisantteja, pieniä munkkipalleroita, erilaisia juustoja, hedelmäsalaattia, myslisekoitusta, ceasar-salaattia, vihreää salaattia ja coleslawta. Pääruoaksi valitsimme Eggs Benedictin ja jälkiruoaksi amerikkalaiset pannukakut. Pääruoka oli maultaan hyvä, mutta ehkä hieman liian suolainen. Ainut pettymys oli amerikkalaiset pannukakut, ja syy siihen on selvä: Lautasella oli vain puolikas pannukakku. Jo ajatus puolikkaasta pannarista nostaa verenpainetta, ja ukon kanssa naurettiinkin, että pienemmästä, mutta kokonaisesta olisi tullut parempi mieli. Mutta plussaa kuitenkin ruoan nätistä esillepanosta.

Eggs Benedict

Amerikkalainen pannukakku ja mascarpone

Kaiken kaikkiaan, ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi (jos ei pannaria lasketa). Maut olivat selkeitä, eikä tarjontaa ollut liikaa. Kuitenkin Soinnun ruokien erittäin korkean yleisen tason huomioon ottaen brunssi ei ollut ihan täydellinen suoritus, mutta varsin kelvollinen. Tunnelma ravintolassa on kohdallaan, ja Sointu säilyttää paikkansa Turun lempiravintolanamme. Toisin sanoen, jos Turun suunnalla pistäydyt, niin paina mieleesi Ravintola Sointu.

 

Aula Cafe 

http://aulacafe.fi/

 

Sunnuntaina kohtasimme ongelman, koska Turussa on ilmeisen liikaa hyviä ruokapaikkoja. Aluksi suunnittelimme menevämme lounaalle Tintåån, mutta lopulta kuitenkin päädyimme brunssille Aboa Vetuksen yhteydessä sijaitsevaan Aula Cafeseen. Muutamien blogitekstien perusteella olin ymmärtänyt, että Aulan brunssi on hyvä haastaja Turun ehkä legendaarisimmalle brunssille Blankolle. Olimme paikalla hieman kahdentoista jälkeen, eikä tungos ollut vielä kova, joten pääsimme nauttimaan ulkoilmasta sisäpihan puolella. En ollut juuri kuvaustuulella kyseisellä hetkellä, joten napsin kuvat vain ruokalautasista. Käytännössä kyseessä oli buffetpöytä, jossa oli tarjolla erilaisia salaattiainesosia aina erilaisista marinoiduista kasviksista kanaan, juustoihin, ja noodelisalaattiin. Tarjolla oli myös silliä ja uusia perunoita, jota etenkin mieheni fiilisteli. Erityisen hyviä olivat marinoidut kirsikkatomaatit ja oliivit. Tarjolla oli myös mallasleipää.

Jälkkäripöydästä puolestaan löytyi suklaakakkua, joka oli oikeasti ihan hyvää! Suklaakakut ovat yleensä kuivia ja mauttomia, mutta tällä kertaa se yllätti positiivisesti. Tarjolla oli myös melonisalaattia ja suklaamoussea. Jälkiruokien ehdottomasti paras osa oli kuitenkin täydellinen amerikkalainen omenapiirakka! Koostumus oli täydellinen, ja omenaa oli täytteessä käytetty reilusti. Melkein jo omenapiirakan takia voisin mennä brunssille uudestaan. Jostain kumman syystä kahvikuppien saamisen kanssa oli ongelmaa. Tuntui, että kahvikupit olivat aina lopussa, ja pari ensimmäistä kupposta joimmekin kertakäyttömukeista, koska odotteluista huolimatta ei kahvikuppeja näkynyt mailla halmeilla.

Kokonaisuudessaan Aula Cafen brunssi oli ihan hyvä, mutta ehkä vielä jotain jäin kaipaamaan kahvikupin lisäksi. Ehkä salaateissa ja lisukkeissa olisi voinut olla hieman enemmän makua, sillä tuntui, että mausteiden käyttöä ei oltu tehty runsaalla kädellä. Plussaa kuitenkin yleisestä tunnelmasta, ja hyvästä taustamusiikista.

Mansikkasalsa

Mansikka-aika alkaa olla parhaimmillaan, ja sehän sopii ainakin minulle! Mansikat ovat ehdottomasti lempimarjojani, ja etenkin tuoreina vievät kielen mennessään. Olimme viettämässä juhannusta mökillä - niin kuin kunnon suomalaisilla on tapana - ja perinteiseen tapaan tuli tehtyä muurinpohjalettuja. Tällä kertaa halusin kuitenkin tarjota lettujen kanssa jotain hieman erilaista, ja päädyin tekemään mansikkasalsaa. Tästähän tuli hitti heti ensi kokeilulla, ja varmasti tullaan nauttimaan mansikkasalsasta jatkossakin. Mansikka ja ananas sopivat hyvin yhteen, ja minttu sekä lime tuovat makuun mukavaa raikkautta. Sokeria et välttämättä tarvitse reseptiin ollenkaan, jos ananas on todella kypsää ja mansikat makeita. Salsa toimii siis todistettavasti hyvin lettujen kaverina, mutta kylläpä sitä söisi ihan tuollaisenaankin, ja esimerkiksi kookoskermavaahto sopisi makumaailmaan varmasti täydellisesti.

Mansikkasalsa

500 g mansikoita
1/2 ananas
1 lime
tuoretta minttua
tummaa sokeria

Kuori ananas. Pilko mansikat ja ananas pieniksi kuutioiksi ja laita kulhoon. Purista joukkoon limen mehu ja reilu nippu tuoretta minttua hienonnettuna. Maista ja lisää tarvittaessa hieman sokeria. Anna maustua noin puoli tuntia ennen tarjoilua.  

Täydellinen herkku - Raparperimacaronit

Yhtenä elämäni suurista haaveista on täydellisten macaronien salaisuuden ymmärtäminen. Muutaman kerran olen aiemmin näitä ranskalaisia suloisuuksia tehnyt - vaihtelevalla menestyksellä. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Donna Hayn "The new classics" kirjan, josta löysin myös lupaavalta vaikuttavan macarons ohjeen. Hyvin luonteelleni epätavanomaisesti noudatin reseptiä grammalleen, ja täytyy myöntää, että elämäni parhaat macaronithan näillä tuli! Ulkonäkö ei tosin vielä ollut täydellisen sileä, mutta luulen että täydellisen taikinan koostumuksen oppii vain tekemällä. Macaronien täytteeksi tein raparpericurdia, joka muuten toimi ihanasti! Tein macaronit viemisiksi ystävän vauvajuhliin, sillä macaronit sopivat myös gluteenittomille henkilöille ja söpöytensä puolesta ovat täydellisiä vauva-aiheiseen illanviettoon.

Täytettä voi toki vaihdella ihan oman mielensä mukaan, itse ajattelin ehkä ensi viikolla kokeilla suolakaramellimacaroneja.

Raparperimacaronit (n.15kpl)

200 g tomusokeria
120 g mantelijauhoa
3 valkuaista
1 rkl sokeria

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Siivilöi tomusokeri ja mantelijauho kulhoon, ja sekoita hyvin keskenään. Vatkaa valkuaisia erillisessä kulhossa n. 30 sekuntia, jonka jälkeen lisää 1 rkl sokeria. Jos haluat värjätä macaronit, lisää väri tässä vaiheessa. Jatka vatkaamista kunnes vaahtoon muodostuu kovia huippuja, eli n. 5 minuuttia. Sekoita  mantelijauhoseos valkuaisvaahtoon varovasti kahdessa erässä - varmista että taikina on täysin sekoittunut. 

Kaada massa pursotuspussiin, joka on varustettu pyöreäpäisellä tyllalla. Pursota n. 4 cm kokoisia ympyröitä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten poistaaksesi mahdolliset ilmakuplat taikinan sisältä. Anna macaronien kovettua 20 minuuttia huoneenlämmössä, kunnes niiden päälle muodostuu kuori. Alenna uunin lämpötila 130 asteeseen, ja paista macaroneja 17-20 minuuttia tai kunnes ulkokuori on rapea ja keskusta kostea. Vältä kuintekin ylipaistamista.

Tee väliin raparperitäyte. Ota kaksi yhtä suurta jäähtynyttä macaronin puolikasta, ja levitä toiselle puolelle vajaa tl täytettä. Paina toinen puolikas päälle, ja toista tämä kaikille.
 

Ihana raparpericurd

Pyysin anopilta taannoin raparpereja, ja niitähän sitten totisesti sain! Ajatuksenani oli tehdä ihan tavallista raparperihilloa, ja lisäksi pakastaa muutama pussi talvea varten. Noh, kuinka ollakaan raparperia olikin huomattavasti enemmän kuin olin ajatellun (taitaa olla aika yleinen anoppien taipumus...), joten aloin miettimään, mitä muuta sitä tekaisisi äkkiä. Hetken aikaa pähkäiltyäni keksin, että tietysti raparpericurdia! Olen aiemmin tehnyt curdeja sitruunasta ja puolukasta, joten ajattelin, että miksei se raparperistäkin onnistuisi hyvin. Ja niinhän se teki! Raparpericurdia voi laittaa esimerkiksi macaronien väliin (resepti tulossa!), samoin kuin täytekakkujen ja kääretorttujen väliin. Itse ajattelin ottaa vajaan purkin mukaan mökille, ja levittää paahtoleivän päälle....ymmm! Niin, ja varmasti sopii myös muurinpohjalettujen väliin!

Tänään suunnataan auton nokka kohti mökkiä! Täytynee pakata mukaan paljon lämmintä vaatetta, sillä eipä tuo sää näytä tänäkään juhannuksena vielä suosivan.. Tosin ilmeisesti on parempaa ilmaa luvassa kuin viime vuonna, sillä silloin taisi juhannusaattona olla kylmempää kuin jouluaattona.

Raparpericurd

400 g kuorittua ja pilkottua raparperia
tilkka vettä
3 keltuaista
100 g voita
1dl sokeria

Laita raparperit ja pieni tilkka vettä kattilaan, ja keitä niin kauan kunnes raparperit ovat pehmenneet. Soseuta raparperit esimerkiksi sauvasekoittimella, ja nosta kattila takaisin liedelle. Lisää sokeri ja keltuaiset kattilaan, ja kiehauta muutaman minuutin ajan kunnes seos paksuuntuu. Nosta seos liedeltä ja lisää joukkoon kuutioitu voi. Sekoita kunnes voi on sulanut tahnaan, ja kaada kannelliseen lasipurkkiin. Säilytä kylmässä.