Jos saisin valita autiolle saarelle vain yhden leivonnaisen niin vaihtoehtoja olisi tasan kolme - täydelliset suklaakeksit, muhkeat amerikkalaiset pannukakut tai reilulla omenakerroksella varustettu amerikkalaistyylinen omenapiiras. Onneksi tätä valintaa ei tarvitse kuitenkaan tehdä, vaan voin saada halutessani vaikka kaikki. Omenoita miehen mummolasta keräillessä silmissäni oli varmasti Aluksi suunnittelin käyttäväni pilkottuja kermakaramelleja, mutta auton lähestyessä Tamperetta ajatus jalostuikin ah-niin-muodikkaaksi suolakaramelliksi. Kyllä - omena ja suolakaramelli! Illan pimetessä, sateen hakatessa uhkaavasti ikkunaa ja kellon lähestyessä kahtatoista otin piiraan vihdoin uunista. Kuitenkin koska a) piiras on parhaimmillaan jäähtyneenä b) minun täytyi herätä seitsemän tunnin päästä ja c) piirakka oli oikeastaan varattu ystäväni syntymäpäiväjuhlille jouduin tyytymään karuun kohtalooni ja näkemään vain unia piirakan syömisestä. Seuraavana päivänä päätin napsaista pari muistikuvaa piirakasta. Luonnollisesti minun täytyi leikata palanen piiraasta, jotta saisin kuvan myös siitä miltä yksi pala näyttää. Olin päättäväisesti vannonut itselleni, että nostan kiltisti leikatun palan takaisin vuokaan ja kiikutan kokonaisen piirakan ystävälleni. Tässä kohtaa silmissäni pimeni, ja seuraava muistikuva on minusta istumassa sohvalla tyhjä lautanen kädessä. Things just happen.
![]() |
| suolakaramellin tekeminen itse on tosi helppoa! |
Jos et jaksa alkaa tekemään itse suolakaramellikastiketta, voit aivan hyvin käyttää myös kaupan valmiita karamellikastikkeita, ja voit heittää mukaan vähän sormisuolaa. Tai mikset myös vaihtoehtoisesti voi kokeilla pilkkoa joukkoon kermakaramelleja, luulen, että nekin voisivat olla aika mukava vaihtoehto piirakkaan. Itse tein tällä kertaa piirakan kannen ristikkotekniikalla, mutta jos se tuntuu liian työläältä voit aivan hyvin tehdä kiinteän kannen, johon teet muutamia reikiä haarukalla. Ai niin, ja laitan suolakaramellin ohjeen tulemaan mahdollisimman pian myöskin!
Omenapiirakka suolakaramellikastikkeella
Taikina
200 g voita
6 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
n. 1/2 dl kylmää vettä
Sekoita vehnäjauhot ja sokeri, nypi joukkoon jääkaappikylmä voi. Kun voi on sekoittunut taikinaan tasaisesti, lisää kylmää vettä kunnes taikinasta muodostuu kiinteä pallo. Nosta kylmään odottamaan ja valmista täyte.
Täyte
n. 6 keskikokoista omenaa
1/2 dl fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua
2 tl kanelia
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl suolakaramellikastiketta/ kaupan valmista toffeekastiketta
Voiteluun kananmunanvalkuainen + pieni tilkka kylmää vettä
Viipaloi omenat. Sekoita isossa kulhossa vehnäjauhot, sokeri ja kaneli ja lisää joukkoon viipaloidut omenat ja sitruunamehu. Sekoita hyvin.
Piirakan kokoaminen
Voitele pyöreä piirakkavuoka. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse ensimmäisestä puolikkaasta niin iso ympyrä, että taikinaa riittää myös vuoan yläreunaan saakka. Kaada taikinan päälle puolet omenaseoksesta, kaada sitten 1 dl suolakaramelliä omenoiden päälle. Sen jälkeen kaada vuokaan loput omenat tasaisesti ja lisää koko komeuden päälle vielä 1/2 dl karamellikastiketta. Voit halutessasi laittaa päälle vielä vähän sormisuolaa.
Kaulitse toinen puoli taikinasta. Jos haluat päästä helpommalla,
kaulitse taikinasta piirakkavuoan kokoinen ympyrä ja nosta se vuoan
päälle. Painele haarukalla reikiä pintaan ja voitele pinta valkuaisella.
Jos haluat tehdä ristikkopinnan, taikinan kaulitsemisen jälkeen
leikkaa taikina n. 12 yhtä leveään soiroon. Nostele nauhat piirakan
päälle haluamallasi tavalla. Paista 175 asteessa n. 50-60 minuuttia.
- Suvi
- Suvi












Syksy on tunnetusti omenoiden ja sienien aikaa. Yleisesti syksyä leimaa olennaisena osana myös töiden ja opiskelujen alkaminen, allekirjoittaneella se tarkoittaa yliopiston käytävillä harhailun alkua. Tänä syksynä opintojen aloittaminen on tuntunut tavallistakin hankalammalta, koska viime kevät tuli vietettyä Istanbulissa vaihto-opiskelujen merkeissä. Päässä pyörii tällä hetkellä vähintäänkin kymmenentuhatta asiaa yhtä aikaa, ja täytyisi yrittää pitää vielä joku tärkeysjärjestyskin tässä hommassa. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomaan ajatusteni suuntautuvan keittiöön. Leipoa. Haluan leipoa. Haluan leipoa vielä enemmän. Omenat huutelevat nimeäni joka kerta kun kävelen hevi-osaston läpi. Kuolaan kaikkien instagram kuvia mahtavista sienisaaliista, tietäen etten itse metsään tule syksyn aikana kerkeämään. Viimeinen pisara täydelliseen leivontahulluuteen on se, kun miehen mummo soittaa, ja kyselee milloin tulemme poimimaan luumuja. Peli on täysin menetetty. Herään keskellä yötä ja ajattelen inkivääristä omena-päärynäpaistosta.








