Mehevä mustikkapiirakka

Kesä alkaa mielestäni virallisesti kääntymään syksyyn viimeistään siinä vaiheessa, kum mustikkakausi alkaa. Vaikka itse en ole mustikkametsälle vielä tänä vuonna kerinnyt, ovat onneksi isäni ja appiukkoni saalistaneet tuota metsän mustaa kultaa niin paljon, että siitä on riittänyt meillekin asti. Mieleni teki perinteistä mustikkapiirakkaa, mutta halusin silti kokeilla jotain hieman erilaista, mutta silti tuttua ja turvallista. Yleensä leivon mustikkapiirakkani aina kermaviilitäytteellä, mutta tällä kertaa piirakan juttuna onkin päälle tuleva kaura-murupaistos. Piirakka onnistui niin hyvin, että tein tätä jo parin päivän päästä uuden satsin, joten suosittelen vahvasti kokeilemaan. Jos haluat tehdä piirakkaa pellillisen, tuplaa ainesosat.

Mustikkapiirakka sopii hyvin pakastukseen, ja säilyy myös hyvänä jääkaapissa useita päiviä. Piirakan voit syödä sellaisenaan, tai tarjota vielä hieman lämpimänä vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Mustikkapiirakka

2 munaa
2 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 dl kermaa
1 1/2 dl maitoa
100 g sulatettua voita

Murupäällinen

4-5 dl mustikoita

50 g sulatettua voita
2 1/2 dl kaurahuutaleita
1 dl fariinisokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat ja kosteat aineet erillisissä kulhoissa, ja sekoita vuorotellen taikinaan. Voitele n. 20 x 30 cm kokoinen uunivuoka ja levitä taikina vuokaan. Levitä päälle mustikat. Yhdistä päällysteen aineet keskenään ja ripottele lopuksi piirakan päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Mehevät kurpitsa-valkosuklaaruudut

 Kurpitsa on minulle suhteellisen uusi tuttavuus leipomisessa. Tai epävirallisesti olemme kyllä tutustuneet jo lapsuudessa muumilaakson tarinoiden myötä vuosia sitten. Muistan kuinka muumimamma teki kurpitsasta kaikkea mahdollista, ja haaveilin, että kunpa saisin itse maistaa joskus esimerkiksi muumimamman kurpitsapiirakkaa tai keittoa. Kuten jo edellisessä kurpitsapostauksessa kerroin, olen nyt parina vuonna saanut lahjaksi suuren kurpitsan. Pari päivää sitten tuli päähäni ajatus mehevistä kurpitsa-valkosuklaaruuduista. Aikani reseptiviidakossa pyörittyäni tulin siihen tulokseen, että suurin osa ohjeista oli liian kuivia, joten omaan intuitioon oli taas kerran tyytyminen. Lopputuloksesta tuli ihanan tahmainen, jopa  hieman taikinainen, vaikka kypsensin ruudut täysin kypsäksi. Jos rakastat tahmaisia blondieseja tai brownieseja, niin tämä resepti on juuri sinua varten.

 

 Kurpitsa-valkosuklaaruudut

200 g voita
2 1/2 dl kurpitsasosetta
3 dl sokeria
1 muna
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl vaniljaesanssia tai vaniljasokeria
100 g valkosuklaata pilkottuna

Sulata voi paistinpannulla. Kun voi on sulanut, siirrä pannu pois levyltä ja sekoita joukkoon kurpitsasose, vaniljaesanssi,sokeri ja muna. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja kaneli erillisessä kulhossa ja sekoita taikinaan. Kun taikina on hieman jäähtynyt, sekoita joukkoon paloiteltu suklaa. Vuoraa n.25 cm x 25 cm kokoinen vuoka leivinpaperilla, kaada taikina siihen, ja paista 175 asteessa 25-30 minuuttia.

Suklainen kurpitsajuustokakku

 

Etenkin Yhdysvalloissa kurpitsakauden alku määrittelee paljon syksyn alkua. Vaikka Suomessa amerikkalaistyylinen talvikurpitsa ei ole aivan samanlaisessa suosiossa, löytää sitä nykyään helposti suurempien markettien hevi-osastoilta. Itse olen ollut parina viime vuotena onnekas, ja saanut suuren kurpitsan lahjaksi. Keittelen kurpitsan yleensä heti saman tien soseeksi, pakastan sen, ja käytän sitten tarpeen mukaan. Tämän kertaisen kurpitsasaaliin ensimmäiseksi himotus-leivnnaiseksi tuli kurpitsa-suklaa juustokakku. Kurpitsan lempeää ominaismakua korostamaan laitoin hieman kanelia ja muskottipähkinää. Tein päälle vielä lisäksi suklaa-ranskankerma kerroksen.

Jos kurpitsaa ei hevi-osastolta jostain syystä löydy, kannattaa kokeilla onneaan myös esimerkiksi Citymarketin Amerikka-hyllyltä. Siellä olen ainakin nähnyt myytävän valmista purkitettua kurpitsasosetta, joka toimisi kakussa varmasti varsin hyvin. Kakusta tulee reilun kokoinen, eli jos haluat, voit helposti puolittaa kakun koon, jolloin kakku kannattaa tehdä halkaisijaltaan n. 18 cm. kokoiseen vuokaan. Suklaapäälysteen voit halutessasi tehdä normaalin kokoisena, jos tuntuu, ettei puolikas ranskankermapurkki muuten häviä.

Uunissa paistettavaa juustokakkua tehdessä kannattaa pitää mielessä, että kakku on parhaimmillaan kunnolla jäähdyttyään. Eli jos vain mahdollista, niin leivo tämä jo edellisenä päivänä! Itselleni tälläinen odottaminen meinaa joka kerta tehdä tiukkaa, mutta oikeasti, tämän maku vain paranee hieman oleennuttuaan!

Suklainen kurpitsajuustokakku

Pohja

15 digestive keksiä
50 g voita

Vuoraa irtopohjaisen kakkuvuoan pohja leivinpaperilla. Kätevimmin tämä käy kun irrotat reunat, laitat leivinpaperin pohjan päälle, naksautat reunat vuokaan kiinni ja leikkaat ylimääräisen leivinpaperin pois. Sulata voi ja murskaa keksit hienoksi. Yhdistä voi ja keksimurska, ja painele se irtopohjavuoan päälle.

Juustokakku

800 g tuorejuustoa
4 munaa
3 dl kurpitsasosetta
1 dl sokeria
4 tl maissitärkkelystä
1 tl kanelia
1/2 tl muskottipähkinää

Sekoita tuorejuusto ja kurpitsasose keskenään. Lisää munat yksitellen voimakkaasti sekoittaen. Sekoita joukkoon sokeri, maissitärkkelys, kaneli ja muskottipähkinä. Kaada seos keksipohjan päälle ja paista 175 asteessa 40 minuuttia.

Suklaapäällyste

1 prk ranskankermaa
 130 g sulatettua suklaata

Sekoita sulatettu suklaa ja ranskankerma tasaiseksi seokseksi. Ota juustokakku pois uunista n. 40 minuutin kohdalla, levitä suklaapäällyste kakun päälle, ja nosta takaisin uuniin 10-15 minuutiksi, kunnes suklaakerros on hyytynyt. Napsauta uuni pois päältä, ja anna kakun vielä oleentua lämpimässä uunissa n. 30 minuuttia. Tarjoa kakku jäähtyneenä.

Omenapiirakkaa suolakaramellikastikkeella

Jos saisin valita autiolle saarelle vain yhden leivonnaisen niin vaihtoehtoja olisi tasan kolme - täydelliset suklaakeksit, muhkeat amerikkalaiset pannukakut tai reilulla omenakerroksella varustettu amerikkalaistyylinen omenapiiras. Onneksi tätä valintaa ei tarvitse kuitenkaan tehdä, vaan voin saada halutessani vaikka kaikki. Omenoita miehen mummolasta keräillessä silmissäni oli varmasti kilottain ripaus hullun kiiltoa, kun jo haaveilin tulevasta kohtaamisestani omenapiirakan kanssa. Omenoita poimiessani pohdin mahdollista reseptiä, ja siinä vaiheessa kun vesisade yllätti ja piti palata sisälle ymmärsin, että tähän piirakkaan laitan karamellia. 

Aluksi suunnittelin käyttäväni pilkottuja kermakaramelleja, mutta auton lähestyessä Tamperetta ajatus jalostuikin ah-niin-muodikkaaksi suolakaramelliksi. Kyllä - omena ja suolakaramelli! Illan pimetessä, sateen hakatessa uhkaavasti ikkunaa ja kellon lähestyessä kahtatoista otin piiraan vihdoin uunista. Kuitenkin koska a) piiras on parhaimmillaan jäähtyneenä b) minun täytyi herätä seitsemän tunnin päästä ja c) piirakka oli oikeastaan varattu ystäväni syntymäpäiväjuhlille jouduin tyytymään karuun kohtalooni ja näkemään vain unia piirakan syömisestä. Seuraavana päivänä päätin napsaista pari muistikuvaa piirakasta. Luonnollisesti minun täytyi leikata palanen piiraasta, jotta saisin kuvan myös siitä miltä yksi pala näyttää. Olin päättäväisesti vannonut itselleni, että nostan kiltisti leikatun palan takaisin vuokaan ja kiikutan kokonaisen piirakan ystävälleni. Tässä kohtaa silmissäni pimeni, ja seuraava muistikuva on minusta istumassa sohvalla tyhjä lautanen kädessä. Things just happen.

suolakaramellin tekeminen itse on tosi helppoa!

Jos et jaksa alkaa tekemään itse suolakaramellikastiketta, voit aivan hyvin käyttää myös kaupan valmiita karamellikastikkeita, ja voit heittää mukaan vähän sormisuolaa. Tai mikset myös vaihtoehtoisesti voi kokeilla pilkkoa joukkoon kermakaramelleja, luulen, että nekin voisivat olla aika mukava vaihtoehto piirakkaan. Itse tein tällä kertaa piirakan kannen ristikkotekniikalla, mutta jos se tuntuu liian työläältä voit aivan hyvin tehdä kiinteän kannen, johon teet muutamia reikiä haarukalla. Ai niin, ja laitan suolakaramellin ohjeen tulemaan mahdollisimman pian myöskin!

Omenapiirakka suolakaramellikastikkeella

Taikina

200 g voita
6 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
n. 1/2 dl kylmää vettä

Sekoita vehnäjauhot ja sokeri, nypi joukkoon jääkaappikylmä voi. Kun voi on sekoittunut taikinaan tasaisesti, lisää kylmää vettä kunnes taikinasta muodostuu kiinteä pallo. Nosta kylmään odottamaan ja valmista täyte.

Täyte

n. 6 keskikokoista omenaa
1/2 dl fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua
2 tl kanelia
1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl suolakaramellikastiketta/ kaupan valmista toffeekastiketta

Voiteluun kananmunanvalkuainen + pieni tilkka kylmää vettä

Viipaloi omenat. Sekoita isossa kulhossa vehnäjauhot, sokeri ja kaneli ja lisää joukkoon viipaloidut omenat ja sitruunamehu. Sekoita hyvin.

Piirakan kokoaminen

Voitele pyöreä piirakkavuoka. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse ensimmäisestä puolikkaasta niin iso ympyrä, että taikinaa riittää myös vuoan yläreunaan saakka. Kaada taikinan päälle puolet omenaseoksesta, kaada sitten 1 dl suolakaramelliä omenoiden päälle. Sen jälkeen kaada vuokaan loput omenat tasaisesti ja lisää koko komeuden päälle vielä 1/2 dl karamellikastiketta. Voit halutessasi laittaa päälle vielä vähän sormisuolaa.

Kaulitse toinen puoli taikinasta. Jos haluat päästä helpommalla, kaulitse taikinasta piirakkavuoan kokoinen ympyrä ja nosta se vuoan päälle. Painele haarukalla reikiä pintaan ja voitele pinta valkuaisella. Jos haluat tehdä ristikkopinnan, taikinan kaulitsemisen jälkeen leikkaa taikina n. 12 yhtä leveään soiroon. Nostele nauhat piirakan päälle haluamallasi tavalla. Paista 175 asteessa n. 50-60 minuuttia.

- Suvi

Omenagalette

Galette-piiraat ovat selkeästi olleet tämän syksyn trendijuttu kaikissa leivonta- ja ruokablogeissa. Alussa kaikki ohjeet vaikuttivat minusta kuivalta, enkä muutenkaan heti meinannut löytää kyseisen ranskalaiseen piirakan hohtoa. Niinkuin asioilla on tapana mennä, niin tarpeeksi monen kuvan ja hehkutuksen jälkeen päätin antaa piiraalle mahdollisuuden. Yleensä leivon aina syksyn ensimmäisistä omenoista amerikkalaisen omenapiiraan (joka on muuten myös älyttömän hyvää!).

Nyt päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja tehdä omenagaleten. Valmistusprosessi oli yllättävän viihdyttävä, koska piiras kootaan yksinkertaisesti kaulitsemalla taikina ympyrähtävään muotoon, sitten täytteen päälle, ja lopuksi reunat taitellaan päälle. Lopputulos oli itseasiassa herkullinen, ja helposti käsin syötävissä. Plussaa myös siitä, että piiraasta ei tule hirveän iso, koska siinä ei ole muita täytteitä kuin omena ja mausteet - sopii siis erinomaisesti myös kahden hengen talouksiin.

Omenagalette

125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
n. 1/2 dl kylmää vettä

Päälle 3-4 omenaa viipaloituna
2 rkl tummaa sokeria ( esim. fariini, kookosruokosokeri)
kanelia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi taikinan joukkoon kuutioitu voi. Kun voi on hävinnyt taikinaan, lisää kylmää vettä vähitellen, ja vaivaa taikinaa niin, että siitä muodostuu kiinteä pallo (vältä ylivaivaamista!) Nosta taikina jääkaappiin oleentumaan noin puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Levitä hieman jauhoja pöydälle ja kaulitse taikina n. 1/2 sentin paksuiseksi pyöreähkön muotoiseksi levyksi. Levitä piiraan keskelle omenaviipaleet ympyrän muotoon, mutta jätä n. 3-4cm kokoinen viipale reunoista tyhjäksi. Ripottele omenoiden päälle sokeri ja reilusti kanelia. Kääntele reunapalat huolimattomasti omenaviipaleiden päälle, niin että piiras saa reunat. Paista uunin keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes piiras vaikuttaa kypsältä.

- Suvi

Älyttömän hyvä inkiväärinen omena-päärynäpaistos

Syksy on tunnetusti omenoiden ja sienien aikaa. Yleisesti syksyä leimaa olennaisena osana myös töiden ja opiskelujen alkaminen, allekirjoittaneella se tarkoittaa yliopiston käytävillä harhailun alkua. Tänä syksynä opintojen aloittaminen on tuntunut tavallistakin hankalammalta, koska viime kevät tuli vietettyä Istanbulissa vaihto-opiskelujen merkeissä. Päässä pyörii tällä hetkellä vähintäänkin kymmenentuhatta asiaa yhtä aikaa, ja täytyisi yrittää pitää vielä joku tärkeysjärjestyskin tässä hommassa. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomaan ajatusteni suuntautuvan keittiöön. Leipoa. Haluan leipoa. Haluan leipoa vielä enemmän. Omenat huutelevat nimeäni joka kerta kun kävelen hevi-osaston läpi. Kuolaan kaikkien instagram kuvia mahtavista sienisaaliista, tietäen etten itse metsään tule syksyn aikana kerkeämään. Viimeinen pisara täydelliseen leivontahulluuteen on se, kun miehen mummo soittaa, ja kyselee milloin tulemme poimimaan luumuja. Peli on täysin menetetty. Herään keskellä yötä ja ajattelen inkivääristä omena-päärynäpaistosta.

Aamulla nousin sängystä, ja tiesin että tänään on se päivä. Minä, omenat, päärynä ja inkivääri - ment to be. Aion olla radikaali nykynuori ja unohtaa kanelin omenapaistoksesta. Kyllä, kuulit oikein - unohtaa kanelin. Vaikka rakastankin kanelia, oli mieleeni hiipinyt muutaman viime päivän aikana ajatus tuoreella inkiväärillä maustetusta omena-päärynäpaistoksesta. Kuten yleisesti sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja niin kävi tälläkin kertaa.

Päärynät tuovat paistokseen hieman lisää makeutta, ja tuore inkivääri ja sitruunamehu ihanaa raikkautta. Tätä kehtaisin tarjota vaikka hieman hienommillekin vieraille, ja kaiken lisäksi tämä on vielä todella nopea ja helppo valmistaa. Eli jos kaipaat hieman vaihtelua syksyiseen omenapaistokseen, niin tässä oiva resepti siihen! Voit valmistaa paistoksen myös pelkistä omenoista, jos ei päärynöitä satu löytymään.

Inkiväärinen omena-päärynäpaistos

3 keskikokoista omenaa
2 päärynää
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sokeria

Kuori ja pilko päärynät ja omenat. Raasta inkivääri ja yhdistä sitruunamehun ja sokerin kanssa. Sekoita hyvin omenoiden ja päärynöiden joukkoon.Voitele keskikokoinen uunivuoka, ja lado pilkotut hedelmät siihen tasaisesti. Valmista päällyste.

Päällyste

50 g sulatettua voita
1 dl jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl fariinisokeria

Yhdistä päällysteen ainekset keskenään. Ripottele tasaisesti omenoiden ja päärynöiden päälle. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.