Mehevä mustikkapiirakka

Kesä alkaa mielestäni virallisesti kääntymään syksyyn viimeistään siinä vaiheessa, kum mustikkakausi alkaa. Vaikka itse en ole mustikkametsälle vielä tänä vuonna kerinnyt, ovat onneksi isäni ja appiukkoni saalistaneet tuota metsän mustaa kultaa niin paljon, että siitä on riittänyt meillekin asti. Mieleni teki perinteistä mustikkapiirakkaa, mutta halusin silti kokeilla jotain hieman erilaista, mutta silti tuttua ja turvallista. Yleensä leivon mustikkapiirakkani aina kermaviilitäytteellä, mutta tällä kertaa piirakan juttuna onkin päälle tuleva kaura-murupaistos. Piirakka onnistui niin hyvin, että tein tätä jo parin päivän päästä uuden satsin, joten suosittelen vahvasti kokeilemaan. Jos haluat tehdä piirakkaa pellillisen, tuplaa ainesosat.

Mustikkapiirakka sopii hyvin pakastukseen, ja säilyy myös hyvänä jääkaapissa useita päiviä. Piirakan voit syödä sellaisenaan, tai tarjota vielä hieman lämpimänä vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Mustikkapiirakka

2 munaa
2 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 dl kermaa
1 1/2 dl maitoa
100 g sulatettua voita

Murupäällinen

4-5 dl mustikoita

50 g sulatettua voita
2 1/2 dl kaurahuutaleita
1 dl fariinisokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat ja kosteat aineet erillisissä kulhoissa, ja sekoita vuorotellen taikinaan. Voitele n. 20 x 30 cm kokoinen uunivuoka ja levitä taikina vuokaan. Levitä päälle mustikat. Yhdistä päällysteen aineet keskenään ja ripottele lopuksi piirakan päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Maailman helpoin raparperipiirakka

Leipominen mielletään usein työlääksi puuhaksi, joka vaatii paljon suunnittelua, aikaa ja etenkin viitseliäisyyttä. Koska raparperiaika on nyt parhaimmillaan, ajattelin esitellä maailman helpoimman raparperipiirakan ohjeen, joka ei juuri valmisteluja kaipaa, ja jonka avulla kokemattoneempikin kotikokki saa hurraa- huudot aikaan. Piirakan salaisuus piilee kaupasta valmiina ostettavassa voitaikinalevyssä. Piirakkaan käy myös lehtitaikina, mutta silloin pohjan maku ei ole aivan yhtä maukas kuin voisessa versiossa. Piirakan tekemiseen kuluu 30 minuutin sulatusaika, 5 minuutin valmistelu ja 25 minuutin paistoaika, joten valmista saat tunnissa, ja aktiivista työtä tarvitsee tehdä vain se 5 minuuttia. Piirakka ei ole kovin makea, joten tämä sopii hyvin myös niille, jotka eivät ylimakeista leivonnaisista pidä.

Tällä viikolla leivotaan muutenkin raparpereista, huomenna on vuorossa raparpericurdin ohje, ja torstaina onkin sitten raparperimacaronien vuoro. Suomen kesän antimet on kyllä ehdottomasti yksi lemppariasioista!

Maailman helpoin raparperipiirakka (2 pientä piirakkaa)

2 voi- tai lehtitaikinalevyä
1 pitkä raparperin varsi
2 tl mansikkamarmeladia
sokeria

Ota taikina sulamaan 30 minuuttia ennen paistamista. Kuori raparperit ohuelti. Mittaa raparperista hieman taikinalevyä lyhympi pala, ja suikaloi se pituussuunnassa n. 5-6 osaan. Kun taikinalevyt ovat sulaneet levitä pinnalle 1 tl mansikkamarmeladia (jätä puoli senttiä reunoista tyhjäksi), ja asettele raparperinpalat marmeladin päälle. Ripottele pinnalle hieman sokeria. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia tai kunnes taikinan pinta on saanut hieman väriä. Piiras on parasta hieman lämpimänä.

Se perinteinen persikka-rahkapiirakka

90-luvun ehdoton kokkikuningas oli ehdottomasti Jaakko Kolmonen. Itsekin muistan Kokki Kolmosta katsoneeni, ja muistan kuinka silloin ihmettelin miekkosen erikoista vaatetusta. Tänä vuonna pääsiäisleivonnaisia suunnitellessani kysäisin äidiltä rahkapiirakan ohjetta. Yllättäen ohje löytyikin Jaakko Kolmosen "Leivotaan yhdessä"- kirjasta, ja perinteitä kunnioittaen tein piirakan. Tosin alkuperäiseen versioon tuli persikan sijaan rusinoita, jotka ovat mielestäni, noh, vähintäänkin kyseenalaisia makeissa leivonnaisissa.  Koska rakastan rahkatäytettä, tein myös sitä hieman enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Ohjeesta tulee pellillinen, ja piirakka sopii hyvin myös pakastettavaksi.

Persikka-rahkapiirakka

75 g voita
1/2 dl sokeria
2 dl kädenlämmintä maitoa
1 muna
1 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
kardemummaa
n. 6 dl vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna vatkaten. Sekoita joukkoon lämmin maito, suola ja kardemumma. Yhdistä kuivahiiva jauhoihin ja vaivaa jauhot taikinaan. Peitä taikinavuoka leivinliinalla ja nosta se kohoamaan lämpimään paikkaan kunnes taikina on kaksinkertaistunut.

Kun taikina on kohonnut, kaulitse kohonnut taikina leivinpellinkokoiseksi levyksi, ja anna sen taas kohota noin puolisen tuntia. Valmista täyte.

Täyte

500 g rahkaa
2 dl kermaa
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 1/2 prk säilykepersikoita pilkottuna

Sekoita täytteen ainekset persikoita lukuunottamatta keskenään sekaisin.  Kaada täyte piirakkapohjan päälle, ja levitä lopuksi päälle pilkotut persikat. Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Ihana päärynä-toscapiirakka

Toscapiirakka kuuluu ehdottomasti lapsuuden suosikkileivonnaisiini. Erityisesti isäni on aina rakastanut toscapiirakkaa, joten sitä on ollu meillä tarjolla hyvinkin usein. Halusin palata näihin lapsuusmuistoihin tekemällä taas toscapiirakkaa, tällä kertaa tosin päärynällä hieman tuunattuna. Päärynä tuo piirakkaan mukavaa kosteutta, joten se ei kuivu niin nopeasti, vaikka olisikin muutaman päivn pöydällä. Piirakka sopii täydellisesti myös pakastamiseen, joten ehdottomasti kannattaa tehdä kerralla koko pellillinen vaikka kaikkea ei heti tulisikaan syötyä.

Ystävänpäivä lähestyy nopeasti, ja loppuviikon aikana blogissa tullaan jakamaan hyviä reseptejä rakkaimpien kanssa jaettavaksi, joten pysykää kuulolla!

 

Päärynä-toscapiiras

Pohja

5 munaa
3 1/2 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
175 g sulatettua voita
2-3 päärynää kuutioituna

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä leivinjauhe ja jauhot, ja sekoita taikinaan parissa erässä vuorotellen sulan voin kanssa. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille, levitä päälle kuutioidut päärynän palat ja paista 200 asteessa  n.20 minuuttia.

Kuorrute

200 g mantelilastuja
2 dl sokeria
100 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
n. 3 rkl kermaa

Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon kaikki muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Lisää kerman määrää tarvittaessa, jos seos tuntuu liian paksulta. (Pidä täytettä hellalla pienellä lämmöllä aina välillä sekoittaen siihen asti kunnes levität täytteen.) Levitä kuorrute mahdollisimman nopeasti juuri uunista otetun piirakan päälle, ja jatka paistamista vielä niin kauan, että tosca-kuorrute saa kauniin ruskean värin, n. 10-15 minuuttia minuuttia.

Savuporo-leipäjuustopiirakka

Suolaiset piirakat ovat yksi pahimmista heikkouksistani - etenkin anoppini tekeminä. Tällä kertaa piirakkahimo kasvoi valtavaksi, eikä anopin piirakoita ollut mailla halmeilla, joten päädyinitse leipomaan. Tällä kertaa kokeilin hieman erilaista piirakkapohjaa, johon makua antaa valmis perunamuusijauhe. Pohjasta tuli yksi maukkaimmista ikinä tekemistäni, joten suosittelen vahvasti kokeilemista. Täytteeksi halusin ehdottomasti savuporoa, mutta halusin saada piiraaseen jotain uudenlaista, niinpä päädyin laittamaan poron kaveriksi leipäjuustoa. Lopputulos toimi todella hyvin, eikä niiden, jotka eivät leipäjuustosta pidä kannata säihkähtää ohjetta. Leipäjuuston maku on itsessään hyvin mieto, ja se sulaa mukavasti piiraaseen. Tämän reseptin myötä hyvää viikonloppua, silloin leivotaankin sitten perinteisiä Runebergin torttuja!

 

Savuporo-leipäjuustopiirakka

Pohja

100 g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunasosejauhetta
ripaus suolaa
4 rkl kylmää vettä

Sekoita kaikki taikinan ainekset hyvin keskenään, ja nosta taikina jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi. Laita uuni lämpenemän 200 asteeseen. Valmista täyte.


Täyte

100 g kylmäsavuporoa
200 g leipäjuustoa
pieni punasipuli
pieni puntti persiljaa tai ruohosipulia
200 g creme fraichea
2 kananmunaa
rouhittua mustapippuria

(pinnalle hieman emmental-juustoraastetta )

Pilko savuporo ja sipuli pieneksi, kuutio leipäjuusto ja hienonna persilja. Sekoita creme fraiche ja kananmunat hyvin keskenään, lisää täytteen loput ainekset ja sekoita tasaiseksi.

Voitele piirakkavuoka, ja painele taikina vuoan pohjille ja reunoille. Vuoraa pohjan reunat foliolla niin, että piirakan reunat peittyvät. Tämä estää taikinan reunojen valahtamisen paiston aikana. Esipaista pohjaa 10 minuuttia. Sen jälkeen pienennä uunin lämpötila 175 asteeseen. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle, ja ripottele pinnalle vielä halutessasi hieman emmental-juustoraastetta. Paista piirakkaa 25-30 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut hieman väriä.

5. yötä jouluun: Marokkolaiset jauhelihapiiraat

 

Perinteet ovat monille yksi joulun tärkeimmistä asioista. Usein tuntuu, että perinteitä noudatetaan lähes orjallisesti vuodesta toiseen, ja äärimmäisessä tilanteessa pienikin "väärä" tapahtuma voi pilata koko juhlan tunnelman. Varmasti yksi syy perinteiden noudattamiseen on tietynlainen turvallisuuden ja nostalgian tunne, joka liittyy usein lapsuuteen. Jos joku ehdottaa jotain vanhoista tavoista poikkeavaa, menee koko pakka helposti sekaisin. Itse muistan esimerkiksi, kun äiti kerran vuosia sitten totesi, että mitäpä jos ensi vuonna mennään viettämään joulua Lappiin. Pikku-Suvi tietenkin sai luonnollisesti melkein paniikkikohtauksen, koska eihän joulua tule ilman naapurin mummon luona possukakun syömistä, aattoaamun yllätystä työhuoneen pöydällä ja joulukuusen koristelua olohuoneessa.  Toisena lähes tulkoon traagisena joulumuistona muistan jouluaaton, jolloin tajusin, että emme olleet ostaneet enkelipatukoita. Sinä hetkenä tuntui vilpittömästi siltä, että joulu oli pilalla. Onneksi jostain laatikosta löytyi edes yksi pikkuinen patukka tuskaani hellittämään, mutta siitä asti olen joka vuosi varmistanut jo hyvissä ajoin, että patukoita on saatavilla vähintään pari pussia.

 

Vaikka perinteet ovat minulle vieläkin hyvin tärkeitä, olen silti viime vuosina alkanut olemaan vastaanottavaisempi myös uusille perinteille. Olen esimerkiksi ymmärtänyt, etteivät lapsuudenkotini joulutavat ole ainoita oikeita tapoja juhlia joulua ja että joulun tunnelmaan voi virittäytyä monella tapaa. Olen myös antanut itselleni luvan olla epätäydellinen, ja jättää joitakin asioita tekemättä, jos siltä tuntuu (vaikka myönnettäköön, on se edelleen hetkittäin aika vaikeaa). Uusimpiin jouluperinteisiini kuuluu uusien joulureseptien kehitteleminen, ja tässä yksi tulos kehitelmistäni. Nämä marokkolais-henkiset jauhelihapiiraat muistuttavat hieman brittiläistä klassikkoleivonnaista "mince pieta. Piiraiden maustemaailma on tarkoituksellisesti mieto, mutta mausteisemman ruoan ystävät voivat kokeilla lisätä esimerkiksi chilin ja inkiväärin määrää.

Marokkolaiset jauhelihapiiraat (12kpl)

Piirakkapohja

200 g voita
6 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
n. 1/2 dl kylmää vettä

Nypi kylmä voi ja jauhot hyvin keskenään. Lisää suola ja kylmä vesi ja vaivaa taikinasta kiinteä pallo. Voitele 12 muffinivuokaa (silikoninen tai teräksinen). Kaulitse n. 2/3 osaa taikinasta ohueksi levyksi, ja ota levystä muffinssivuokaan sopivan kokoisia ympyröitä, jotka peittävät myös vuokien reunat. Täytä jokainen piirakkakuppi täytteellä. Kaulitse loput taikinasta ja ota piparimuotilla haluamasi mallisia kansia. Nosta kansi jokaisen piirakan päälle, voitele ne munalla ja paista 175 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes piiraat ovat kauniin ruskeita.

Täyte

400 g jauhelihaa (esim. nautasika,lammas)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl paprikamaustetta
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl chiliä tai cayenepippuria
1 tl juustokuminaa
suolaa oman maun mukaan
n. 100 g kuivattuja aprikooseja
40 g pinjansiemeniä
2 dl kermaa
1 muna

Pilko sipulit ja aprikoosit. Ruskista jauheliha ja sipulit pannulla. Lisää paistamisen loppuvaiheessa mausteet, pinjansiemenet ja aprikoosit. Anna seoksen jäähtyä hieman ja sekoita joukkoon kerma ja muna.

Kiitospäivän kurpitsainen creme brulee-piirakka

Torstaina Amerikassa vietettiin monien suosikkijuhlaa eli Thanks givingiä. Päätimme miehen kanssa juhlistaa pienimuotoisesti, ja päätin luonnollisesti valmistaa kurpitsapiirakkaa. Creme Brulee on yksi ehdottomista suosikkijälkkäreistäni, joten ajatus kurpitsaisesta Creme Brulee piirakasta tuntui heti aivan ihanalta. Ja lopputuloskin oli varsin mainio!

Piirakkaa tehtäessä kannattaa muistaa, että piiras on parhaimmillaan vasta kunnolla jäähtyneenä, eli muista tehdä piiras hyvissä ajoin, tai jo jopa edellisenä päivänä.

Kurpitsainen Crème Brûlèe-piirakka

Pohja

125 g voita
4 dl jauhoja
1/2 dl tomusokeria
n. 1/4 dl kylmää vettä

Nypi kylmä voi, jauhot ja tomusokeri tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon vähitellen kylmää vettä niin, että taikinasta muodostuu kiinteä pallo. Voitele (irtopohjainen) piirakkavuoka, ja levitä taikina pohjalle ja reunoille. Laita pohjan päälle leivinpaperi ja painoksi esimerkiksi riisiä tai herneitä ja paista 175 asteessa n. 15 minuuttia. Nosta painot pois, ja anna pohjan jäähtyä.

Kurpitsa- creme brulee täyte

4 keltuaista
1 dl tummaa sokeria
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
2 dl kurpitsasosetta
(1 tl vaniljaesanssia)

Sekoita keltuaiset ja sokerit hyvin sekaisin keskenään. Lisää täytteen muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja paista 150 asteessa n. 40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna piirakan jäähtyä täysin kylmäksi jääkaapissa.

Ennen tarjoilua ripottele pinnalle pari ruokalusikkaa sokeria ja sulata sokeri kaasupolttimella. (Voit kokeilla myös tehdä tämän uunissa, mutta silloin vaarana on piirakan reunojen palaminen. Laita uunin ylävastukset täysille, ja nosta piirakka mahdollisimman lähelle vastuksia. Voit pitää uunin luukkua hieman auki. Tarkkaile piirakan pintaa koko ajan, ja kun sokeri näyttää sulaneelta, ota välittömästi pois uunista.)

Omenapiirakkaa suolakaramellikastikkeella

Jos saisin valita autiolle saarelle vain yhden leivonnaisen niin vaihtoehtoja olisi tasan kolme - täydelliset suklaakeksit, muhkeat amerikkalaiset pannukakut tai reilulla omenakerroksella varustettu amerikkalaistyylinen omenapiiras. Onneksi tätä valintaa ei tarvitse kuitenkaan tehdä, vaan voin saada halutessani vaikka kaikki. Omenoita miehen mummolasta keräillessä silmissäni oli varmasti kilottain ripaus hullun kiiltoa, kun jo haaveilin tulevasta kohtaamisestani omenapiirakan kanssa. Omenoita poimiessani pohdin mahdollista reseptiä, ja siinä vaiheessa kun vesisade yllätti ja piti palata sisälle ymmärsin, että tähän piirakkaan laitan karamellia. 

Aluksi suunnittelin käyttäväni pilkottuja kermakaramelleja, mutta auton lähestyessä Tamperetta ajatus jalostuikin ah-niin-muodikkaaksi suolakaramelliksi. Kyllä - omena ja suolakaramelli! Illan pimetessä, sateen hakatessa uhkaavasti ikkunaa ja kellon lähestyessä kahtatoista otin piiraan vihdoin uunista. Kuitenkin koska a) piiras on parhaimmillaan jäähtyneenä b) minun täytyi herätä seitsemän tunnin päästä ja c) piirakka oli oikeastaan varattu ystäväni syntymäpäiväjuhlille jouduin tyytymään karuun kohtalooni ja näkemään vain unia piirakan syömisestä. Seuraavana päivänä päätin napsaista pari muistikuvaa piirakasta. Luonnollisesti minun täytyi leikata palanen piiraasta, jotta saisin kuvan myös siitä miltä yksi pala näyttää. Olin päättäväisesti vannonut itselleni, että nostan kiltisti leikatun palan takaisin vuokaan ja kiikutan kokonaisen piirakan ystävälleni. Tässä kohtaa silmissäni pimeni, ja seuraava muistikuva on minusta istumassa sohvalla tyhjä lautanen kädessä. Things just happen.

suolakaramellin tekeminen itse on tosi helppoa!

Jos et jaksa alkaa tekemään itse suolakaramellikastiketta, voit aivan hyvin käyttää myös kaupan valmiita karamellikastikkeita, ja voit heittää mukaan vähän sormisuolaa. Tai mikset myös vaihtoehtoisesti voi kokeilla pilkkoa joukkoon kermakaramelleja, luulen, että nekin voisivat olla aika mukava vaihtoehto piirakkaan. Itse tein tällä kertaa piirakan kannen ristikkotekniikalla, mutta jos se tuntuu liian työläältä voit aivan hyvin tehdä kiinteän kannen, johon teet muutamia reikiä haarukalla. Ai niin, ja laitan suolakaramellin ohjeen tulemaan mahdollisimman pian myöskin!

Omenapiirakka suolakaramellikastikkeella

Taikina

200 g voita
6 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
n. 1/2 dl kylmää vettä

Sekoita vehnäjauhot ja sokeri, nypi joukkoon jääkaappikylmä voi. Kun voi on sekoittunut taikinaan tasaisesti, lisää kylmää vettä kunnes taikinasta muodostuu kiinteä pallo. Nosta kylmään odottamaan ja valmista täyte.

Täyte

n. 6 keskikokoista omenaa
1/2 dl fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua
2 tl kanelia
1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl suolakaramellikastiketta/ kaupan valmista toffeekastiketta

Voiteluun kananmunanvalkuainen + pieni tilkka kylmää vettä

Viipaloi omenat. Sekoita isossa kulhossa vehnäjauhot, sokeri ja kaneli ja lisää joukkoon viipaloidut omenat ja sitruunamehu. Sekoita hyvin.

Piirakan kokoaminen

Voitele pyöreä piirakkavuoka. Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse ensimmäisestä puolikkaasta niin iso ympyrä, että taikinaa riittää myös vuoan yläreunaan saakka. Kaada taikinan päälle puolet omenaseoksesta, kaada sitten 1 dl suolakaramelliä omenoiden päälle. Sen jälkeen kaada vuokaan loput omenat tasaisesti ja lisää koko komeuden päälle vielä 1/2 dl karamellikastiketta. Voit halutessasi laittaa päälle vielä vähän sormisuolaa.

Kaulitse toinen puoli taikinasta. Jos haluat päästä helpommalla, kaulitse taikinasta piirakkavuoan kokoinen ympyrä ja nosta se vuoan päälle. Painele haarukalla reikiä pintaan ja voitele pinta valkuaisella. Jos haluat tehdä ristikkopinnan, taikinan kaulitsemisen jälkeen leikkaa taikina n. 12 yhtä leveään soiroon. Nostele nauhat piirakan päälle haluamallasi tavalla. Paista 175 asteessa n. 50-60 minuuttia.

- Suvi

Omenagalette

Galette-piiraat ovat selkeästi olleet tämän syksyn trendijuttu kaikissa leivonta- ja ruokablogeissa. Alussa kaikki ohjeet vaikuttivat minusta kuivalta, enkä muutenkaan heti meinannut löytää kyseisen ranskalaiseen piirakan hohtoa. Niinkuin asioilla on tapana mennä, niin tarpeeksi monen kuvan ja hehkutuksen jälkeen päätin antaa piiraalle mahdollisuuden. Yleensä leivon aina syksyn ensimmäisistä omenoista amerikkalaisen omenapiiraan (joka on muuten myös älyttömän hyvää!).

Nyt päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja tehdä omenagaleten. Valmistusprosessi oli yllättävän viihdyttävä, koska piiras kootaan yksinkertaisesti kaulitsemalla taikina ympyrähtävään muotoon, sitten täytteen päälle, ja lopuksi reunat taitellaan päälle. Lopputulos oli itseasiassa herkullinen, ja helposti käsin syötävissä. Plussaa myös siitä, että piiraasta ei tule hirveän iso, koska siinä ei ole muita täytteitä kuin omena ja mausteet - sopii siis erinomaisesti myös kahden hengen talouksiin.

Omenagalette

125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
n. 1/2 dl kylmää vettä

Päälle 3-4 omenaa viipaloituna
2 rkl tummaa sokeria ( esim. fariini, kookosruokosokeri)
kanelia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi taikinan joukkoon kuutioitu voi. Kun voi on hävinnyt taikinaan, lisää kylmää vettä vähitellen, ja vaivaa taikinaa niin, että siitä muodostuu kiinteä pallo (vältä ylivaivaamista!) Nosta taikina jääkaappiin oleentumaan noin puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Levitä hieman jauhoja pöydälle ja kaulitse taikina n. 1/2 sentin paksuiseksi pyöreähkön muotoiseksi levyksi. Levitä piiraan keskelle omenaviipaleet ympyrän muotoon, mutta jätä n. 3-4cm kokoinen viipale reunoista tyhjäksi. Ripottele omenoiden päälle sokeri ja reilusti kanelia. Kääntele reunapalat huolimattomasti omenaviipaleiden päälle, niin että piiras saa reunat. Paista uunin keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes piiras vaikuttaa kypsältä.

- Suvi

Marjanpoimintaa ja punaherukkapiirakkaa

Viinimarjat ovat mielestäni yksi aliarvostetummista ja vähiten hyväksikäytetyistä marjoista. Tuntuu, että kaikilla aina serkun kummin kaiman veljenpokia myöten on kymmenittäin viinimarjapuskia, mutta vuosi toisensa jälkeen marjat jäävät suurimmalta osalta käyttämättä. Yleisimmin marjat päätyvät mehuksi, mikä sinänsä on viisasta - mikäpä lämmittäisikään kylmillä talvipakkasilla sen paremmin kuin kuuma mustaviinimarjamehu. Itse en tosin ole vielä tähän ikään mennessä päässyt mehustamisen iloihin käsiksi, koska miehen innokkaat isovanhemmat pääasiallisesti hoitavat mehustamisen, ja kellarit pursuavat vielä edellistenkin vuosien mehuista. Meidän perheen suosikki yhdistelmä on ehdottomasti valkoviinimarja-vadelma. 

Marjarakkautta

Kun pari viikkoa sitten olimme appivanhempien kanssa mökkeilemässä, sain kuulla että he söivät ensimmäistä kertaa elämässään perinteistä kermaviiliin tehtyä punaherukkapiirakkaa. Meillä mehustamisen lisäksi marjat ovat päätyneet vispipuuron lisäksi juurikin piirakkaan. Kuitenkaan tällä kertaa en esittele sitä perinteistä viinimarjapiirakkaa, koska löysin mitä hienoimman ohjeen! Kermaviilin sijaan piirakan täyte syntyi punaherukoista ja valkuaisvaahdosta. Piirakasta tuli ihanan kepeä juurikin tuon täytteen vuoksi.

Punaherukkapiirakka

Pohja

3 1/2 dl jauhoja
1 dl sokeria
100 g voita
1 t leivinjauhetta
2 keltuaista
(tarvittaessa pari rkl kylmää vettä)

Yhdistä jauhot, sokeri ja leivinjauhe keskenään. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Lisää keltuaiset ja muodosta kiinteä taikinapallo. Tarvittaessa lisää vesi. Käääri kelmuun, ja nosta jääkaappiin oleentumaan n. puoleksi tunniksi.

Voitele joko tavallinen pyöreä piirakkavuoka tai irtopohjallinen kakkuvuoka (24-26cm). Voitele vuoka ja painele taikina pohjaan ja reunoille. Jos käytät irtopohjavuokaa, laita taikinaa myöa vuoan sivuille, n. 2-3 cm verran. Paista ilman täytettä 175 asteessa n. 15 minuuttia. Nosta uunin lämpötila 200 asteeeen. Valmista täyte.

Täyte

2 valkuaista
2 tl perunajauhoja
1 dl sokeria
4 dl herukoita

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää perunajauhot ja sokeri ja jatka vatkaamista vielä muutama minuutti, jotta vaahdosta tulee erittäin kiiltävää ja paksua. Sekoita varovasti joukkoon punaherukat. Kaada täyte hieman jäähtyneen pohjan päälle, levitä tasaiseksi ja paista 200 asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes pinta alkaa saamaan hieman väriä.

- Suvi

Mustikka-mansikkapiirakka ohje vuosien takaa

Kadehdin usein reseptejä joihin liittyy joku elämää suurempi tarina. Joku koskettava kertomus esimerkiksi isoäidistä, joka viimeisenä toiveenaan pyysi jotain tiettyä leivonnaista, tai vaikkapa kertomus äidistä, joka ei osannut leipoa mitään muuta kuin kyseisen reseptin leivonnaista. Itsestäni tuntuu, että tälläisiä reseptejä ei kovinkaan paljoa löydy, mutta tämä resepti on poikkeuksellisesti sellainen! Tämä piirakka on jo lapsuudesta asti ollut kestosuosikkini. Äidillä oli tapana valmistaa tätä usein, ja päällysteenä oli useimmiten mansikkaa ja mustikkaa ja joskus jopa vadelmaa. Parhaita hetkiä olivat ne, kun tulin ala-asteella koulusta kotiin, ja äiti oli leiponut tätä piirakkaa välipalalle.  Nimesinkin tämän piirakan silloin naminami-piirakaksi. Ohjeen alkuperäinen nimi on Tertun piirakka, mutta nyt päätin nimittää tätä perinteisesti mustikka-mansikkapiirakaksi täytteidensä mukaiseksi. 

Mielestäni ajatus siitä, että erilaiset leivonnaiset ovat nimetty jonkun etunimen mukaan on sinänsä todella mahtava! Useimmiten niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä varsinaisen reseptin keksijän kanssa, vaan ne enemmänkin muistuttavat siitä ihmisestä, joka reseptin on eteenpäin antanut. Äitini on saanut tämän reseptin isäni jo edesmenneen ystävän vaimolta, joten siitä alkuperäinen nimi. Olisipa hienoa, jos joku joskus nimeäisi jonkun leivonnaisen allekirjoittaneen nimellä... Täytynee alkaa jakelemaan reseptejä perinteiseen malliin paperille kirjattuna useammin!

Amerikassa tämmöiset pellille tehtävät piirakkapalaset tunnetaan usein "bar" eli patukka nimellä, joten ameriikan kielelle käännettynä kyseessä voisi olla vaikka strawberry blueberry bars. Usein leivontablogeissa näkyykin englanninkielisiä nimiä, joka minusta henkilökohtaisesti tuntuu hieman vieraalta. Jos suomenkielinen nimi löytyy, niin aina ehdottomasti suosin sitä. Juustokakku on juustokakku eikä cheesecake ja niin edelleen. On silti pakko myöntää, että aika usein suomalaiset sanat näyttävät hieman typerälle kirjoitettuna. Tätäkin postausta väsätessä alkoi huvittamaan miten tyhmältä sana piirakka näyttää kirjoitettuna...Ahh, rakas suomenkieli, miten sinua vihaan ja rakastan!

Mustikka-mansikkapiirakka (pellillinen)

250 g voita
8 dl vehnäjauhoja
TAI
4 dl vehnäjauhoja ja
4 dl täysjyväjauhoja
4 dl sokeria
2 tl soodaa
2 dl piimää
1 kananmuna

Kuivat aineet nypitään ryynimäiseksi kulhossa. Ota vajaa pari desiä taikinasta erilleen. Lisää isoon määrään taikinaa 2 dl piimää ja kananmuna. Levitä taikina uunipellille. Ripottele pinnalle mustikoita ja mansikoita reilusti ja ripottele lopuksi loppu taikina marjojen päälle. Paista 225 asteessa vajaa puoli tuntia.

Mazariinitorttu- herkullinen makupari mansikoille

Paras mansikka-aika on nyt ja luulen, että juuri tällä hetkellä suosituin leivonnainen suomalaisissa kodeissa on perinteinen mansikkatorttu. Kaupasta haetaan se valmis torttupohja, päälle vatkataan kermavaahtoa ja komeus kruunataan isolla kasalla oman maan mansikoita. Elämäni aikana olen kyllä itsekin varmasti kymmeniä kertoja kasannut kakun kaupan torttupohjaan, mutta eihän se hyvänmakuinen ole. Lapsena kyseisestä syystä taisin lisätä kermavaahtoa ja mansikoita yleensä niin paljon että täytteet pursusivat reunan yli. Mazariinipohja sen sijaan on niin herkullinen ettei sen makua tarvitse täytteillä peittää. Tosin allekirjoittaneelle hätähousulle kävi perinteisesti ja täytteet alkoivat valumaan reunan yli. Ei sen vuoksi että niitä olisi ollut liikaa, vaan siksi etten malttanut tarpeeksi kauan odottaa pohjan jäähtymistä. Ennen kokoamista minulla oli ihanan paksu vaniljakreemi, mutta kohdatessaan liian lämpimän torttupohjan tuloksena oli lähinnä vaniljakeitto. Maku todella oli kohdallaan, mutta ulkonäössä olisi ollut parantamisen varaa. 

Armaat kotileipuriystävät, älkää kiirehtikö torttupohjan jäähtymisessä. (Kätevä emäntä tietenkin tekisi vaniljakreemin ja mazariinipohjan jo edellisenä päivänä)

Mazariinitorttu on perinteinen leivonnainen, jonka pohjataikinaan kuuluu olennaisena osana mantelimassa. Itse en pidä mantelimassan mausta sellaisenaan ja marsipaaninkin mieluummin kuorin kakkupalan päältä, mutta tässä torttupohjassa maku oli mainio! Mantelimassan maku oli juuri sopivan voimakas. Mazariinitorttu poikkesi tavallisesta torttupohjasta myös koostumukseltaan, sillä se oli paljon kosteampi ja tietenkin maukkaampi. Niinpä täytteiden ei tarvitse olla kovin erikoisia etteivät ne peitä torttupohjan makua alleen.

Mansikka-mazariinitorttu Roy Faresin tapaan (gluteeniton)

Mazariinipohja:

300g mantelimassaa (2 pötköä)

160g voita

2 kananmunaa

3 munankeltuaista

Laita uunia lämpeämään 180 asteeseen. Raasta mantelimassa vatkauskulhoon (jos se on aivan tuoretta ja liian pehmeää raastettavaksi, voit nyppiä sen pieniksi paloiksi sormin). Sekoita mantelimassa pehmeän voin kanssa tasaiseksi taikinaksi. Lisää munat ja keltuaiset yksitellen. Levitä taikina piirakka- tai torttuvuokaan. Voit paistaa pohjan myös irtopohjavuoassa. Paista torttua noin 20-25 minuuttia.

Vaniljakreemi:
3 munankeltuaista
3/4dl sokeria
0,5dl  maizenaa
puolikas vaniljatanko tai 1tl vaniljamyllystä
2,5dl maitoa

Mittaa kattilaan maito ja vanilja, kuumenna kiehuvaksi. Sekoita yhteen munankeltuaiset, sokeri ja maizena. Lisää kuuma maito (josta vaniljatanko on poistettu) ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna kunnes se sakenee kiisseliksi. Sekoita jatkuvasti voimakkasti, ettei kiisseli kypsy epätasaisesti ja tule paakkuiseksi. Jäähdytä täysin kylmäksi.

Kokoa torttu levittämällä vaniljakreemi täysin jäähtyneelle torttupohjalle ja lisää päälle viipaloidut mansikat.

 

- Henna

Mini mansikka-raparperipiiraat - kesäpiknikille tai ihan muuten vaan

Yksi heikkouksistani ovat erilaiset piirakat. Ne ovat loputtomasti muunneltavissa ja usein todella helppoja valmistaa. Kun näin ensimmäisen kerran kuvan miniatyyri piirakoista, tiesin, että idea olisi toteutettava mahdollisimman pian. Siinä vaiheessa kun minipiirakat alkoivat tulemaan jo uniinikin, tiesin että aikaa leipomiselle olisi löydettävä mahdollisimman nopeasti. Täytteeksi päädyin valitsemaan klassisen mansikka-raparperin, nyt kun etenkin mansikoiden paras sesonkiaika on meneillään. Pientä twistiä piirakoihin hain käyttämällä piirakkapohjan nesteenä appelsiinimehua. Appelsiinin maku ei ole ollenkaan voimakas, lähinnä maku ilmenee raikkautena, joten vaikket olisi appelsiinin suurin ystävä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tietenkin appelsiinimehun voi korvata tavallisella vedellä niin halutessaan. Seuraavalla kerralla aion omenasadon koittaessa tehdä kinuskisen omenaversion...Ahh.

Kesä on myös parasta aikaa piknikkien järjestämiseen. Luonnossa eväitä nauttiessa mukaan otettavien ruokien helppous on valttia. Tavallisen piirakan mukaan ottaminen saattaa tuottaa päänvaivaa, mutta nämä minikokoiset piiraat ovat mitä helpoin mukaan otettava, ja kaiken lisäksi ylitsepääsemättömän sympaattisen näköisiä!

Mini mansikka-raparperipiiraat

Pohja

5 dl vehnäjauhoja
150 g voita tai margariinia
1/2 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
n. 5 rkl appelsiinimehua


Nypi voi, jauhot, leivinjauhe ja sokeri keskenään sekaisin. Sekoita joukkoon appelsiinimehu ja muodosta kiinteä taikinapallo. Tarpeen tullen voit laittaa nestettä hieman enemmän.

Täyte

2 dl pieneksi pilkottua mansikkaa
2 dl pieneksi pilkottua raparperia
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja
1 appelsiinin raastettu kuori

Voiteluun valkuainen + tilkka vettä

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään kulhossa.

Kokoaminen:

Kaulitse taikina ohueksi (n. 2mm) levyksi. Leikkaa taikinasta esimerkiksi pyöreällä juomalasilla tai piparkakkumuotilla piirakkapohjia ja kansia. Nosta pohjan päälle n. 1 tl täytettä. Kostuta piiraan reunat vedellä ja painele päälle toinen piirakkapohja kanneksi haarukan avulla. Halutessasi voit tehdä kansipalaan joko pienellä piparkakkumuotilla tai veitsellä haluamasi kuvion, jotta täyte näkyy. Voitele piiraat valkuaisella. Paista 200 asteessa n. 15-20 minuuttia, kunnes piiraat ovat saaneet hieman väriä.

- Suvi